Korres + Essie

Tässä vielä yksi saamistani synttärilahjoista, josta on iloa pitkään!

Kuvassa on kaksi Essien värilakkaa ja yksi hoitolakka: Fifth Avenue | Sugar Daddy | Grow Stronger.

Olen yrittänyt jaksaa tsempata käsien ja kynsienhoidon kanssa, koska jos kerran kiinnitän helposti huomiota muiden käsiin (ja sori vain, mutta likaiset kynnealuset tai repaleiseksi syödyt kynnet ovat aika karsean näköiset!), täytyy yrittää pitää omansa säädyllisen näköisinä. Aina en jaksa lakata kynsiä, ainakaan värilakalla, mutta vähintään sutaisen kynsinauhoihin öljyä ja käsiin rasvaa kerran päivässä - viimeistään ja useinkin vasta nukkumaan mennessäni: yöpöydän käsivoide kuluu aina paljon nopeammin kuin muut putelit. Ja sinne yöpöydälle vien tuon Korresin voiteenkin, sillä niin ihana ja hoitava kuin se onkin, täytyy sille antaa hetki aikaa imeytyä.

Olen käyttänyt tuota Grow Stronger -hoitolakkaa parin viikon ajan, mutta vielä en ole huomannut merkittäviä tuloksia - tai sitten mulla on vain aivan epärealistiset odotukset, sillä en ole tainnut koskaan hehkuttaa yhtään kokeilemaani hoitolakkaa, vaan lähinnä päinvastoin (ja se L'Oréalin Grow Beautiful on edelleen ylivoimaisesti surkein).

Ja tältä tuo Fifth Avenue näyttää kynsissä. Onneksi tajusin napata kuvan ennen eilisillan ratsastustuntia, sillä ratsastus ei ole kovin manikyyriystävällinen laji; kohta kynsissä on siis joku uusi sävy ja kynnet paljon lyhyemmät, sillä eilen napsahti kaksi kynttä ikävästi poikki. Olen niin tohelo, että onnistun aina sohimaan ja törkkäämään sormeni huonossa kulmassa jotakin päin, suosin siis pakon sanelemana tuollaista vähän lyhyempää kynsimallia (joka on ilokseni ollutkin nyt ihan chic).

Ehkä voisinkin laittaa lyhyempiin kynsiin tuota Sugar Daddya - tosin se on niin vaalea sävy, että on lähes sama kuin tuo Grow Stronger. Melkein huomaamaton siis.

Olen käyttänyt eniten ja aika lailla yhtä paljon Essien ja L'Oréalin kynsilakkoja, ja niin paljon kuin noita ensin mainittuja hehkutetaankin, ovat L'Oréalin lakat mielestäni aivan yhtä hyviä - ja maksavat puolet vähemmän. Lisäksi niissä on mielestäni parempi (hieman kapeampi) suti, jolla saan tarkempaa jälkeä aikaiseksi. Essien sävyvalikoima on toisaalta aivan lyömätön, joten käyttänen jatkossakin molempia sortteja.

Some on täynnä kavereiden uudenvuoden suunnitelmia, mutta me pysyttelemme tiiviisti kotosalla. Samppanja on jo jäähtymässä, mutta juuri nyt migreeni tekee olon niin hauraaksi, etten osaa kuvitellakaan juovani kulaustakaan mitään alkoholipitoista. Mulla on kyllä hyvät lääkkeet, joten voi olla, että olen jo alkuillasta taas lasi kädessä oma itseni :-). Nyt vetäydyn kuitenkin sänkyyn vielä toviksi potemaan.

Mahti-iltaa teille kaikille, juhlikaa isosti!

Lämmöntuojat

Olemme miehen kanssa molemmat sellaisissa töissä, että saamme yhteistyökumppaneiltamme kasakaupalla hienoja joululahjoja; viinit ja suklaa sekä erilaiset herkkukorit ovat kaikkein yleisimpiä lahjoja - ja aina yhtä mieluisia. Tänä vuonna iloitsin myös siitä, että punkkujen lisäksi tuli monta pulloa samppanjaa - en nimittäin voi enää juoda kuin oikeastaan lasillisen punkkua ilman 90% todennäköisyydellä seuraavaa seuraavan aamun migreeniä :-(

Kaiken tuon yllämainitun lisäksi nämä kaksi hyvällä maulla valittua lahjaa ilahduttivat erityisesti: Iittalan Fire-lyhty sekä mahtavan muhkea villahuopa, jotka molemmat olisin voinut ostaa ihan omalla rahalla tänne kotiin. Molemmat pääsivät heti hyvään käyttöön.

Sitten taas pieni pakkomielle, jota olen viimeisen viikon aikana toteuttanut aika aktiivisesti - ja vähän jälkijunassa, kuten niin usein ennenkin*: mun on siis ihan pakko nyt heti tosi pian löytää itselleni täydellinen bomber-jakku. Ja jotenkin tässä pääsi käymään niin, että ostin niitä kolme erilaista. Hups!

*näin äkkiseltään tulee mieleen esim. coated jeansit ja kuviolliset farkut

Selected Femme | Lindex | Whistles

Nuo kaksi ekaa ostin tänään, ja oikeanpuolimmaisen tilasin pari päivää sitten Whistlesin alesta - ja se, montako loppujen lopuksi pidän, riippuu nyt oikeastaan tuosta Whistlesin jakusta, jota en siis ole vielä saanut sovitettavaksi. Lindexin vähän keväisempi jakku jää varmaan joka tapauksessa, näen sen jo vaaleiden farkkujen kanssa kevätauringon paistaessa (riivittyäni nuo vetskarinauhat ensin irti!).

Olen myös ihastellut ja sovitellutkin erilaisia biker-jakkuja, mutta koska ne eivät sovi keskivartalopaksulle ollenkaan, olen jättänyt ne suosiolla kauppoihin - vaikka sellainen olisi just se, mitä kevätgarderoobini huutaisi. No, aina ei voi onnistua!

Tänään taitaa olla sunnuntai, mutta on ihan lauantaifiilis, koska huomennakaan ei ole töitä. Woohoo! Käyn päivällä kampaajalla ja illalla ratsastamassa, paljon hauskempaa ohjelmaa ei yhteen päivään edes saa mahtumaan :-D Olen ihan supertyytyväinen siihen, että tajusin/rohkenin ottaa nämä pari yksittäistä välipäivää lomana, sillä yleensä olen se yksinäinen hölmö, joka istuu toimistolla kaikki mahdolliset vastaavat päivät sillä aikaa, kun kaikki muut ovat karanneet viettämään pitkää viikonloppua vaikka Nizzaan. En ehkä ole Ranskan Rivieralla, mutta juuri nyt oma kotikin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta!

Vielä pari (parempaa) lomakuvaa

IPadia ei ole luotu valokuvaamiseen tai bloggaukseen - ainakaan Bloggerilla, kuten aikaisemmista postauksista huomasi. Tässä siis vielä muutama  vähemmän samea oikein pokkaritason lomakuva Gran Canarialta ja hotelliltamme (Lopesan Baobab). Hotelli oli saanut Tripadvisorissa ihan kohtuuhyvät arvostelut  (83% suosittelee), joten uskalsin olla luottavaisin mielin sen suhteen - suhtaudun lähes uskonnollisella vakavuudella Tripadvisorin suosituksiin, ja tämäkin matka valittiin vahvasti siihen nojautuen.

Hotellin sisääntulo - tästä jo näkee vallitsevan tyylin,
eli sekoituksen modernia ja perinteistä afrikkalaista.

Hotellin aula

Erilaisiin loungetiloihin oli panostettu paljon, ja koska keli oli etenkin loman alkupuolella tosi tuulinen, tuli näissä vietettyä myös jonkin verran aikaa lueskellen ja netissä surffaillen. Ilokseni poika innostui lukemaan joululahjaksi saamaansa kirjaa (Timi möhläri), eikä siis viettänyt ihan koko aikaa netissä.

Tässä juotiin aamukahvit joka päivä.
Ja minä tsekkailin nettikauppojen alennusmyyntejä.

Tätä reittiä pitkin pääsi kilppareille, eli tästäkin tuli kuljettua joka päivä,
vaikka suorempikin reitti olisi ollut olemassa....

Aulatiloja oli koristeltu tosi hienosti - nämäkin vaasit ottaisin omaan kotiin ihan samantein!

Ja tässä näitä suloisia kilppareita, joita ihastelimme päivittäin. Poikani ainoa joululahjatoive oli oma
kilpikonna, ja koska hän ei sellaista saanut, olivat nämä hotellin lemmikit ehkä edes laiha lohtu...

Tämä majakka lienee Melonerasin tunnetuin maamerkki. Se on edelleen toiminnassa
ja lähetteli pimeällä tasaista valomerkkiä Afrikan suuntaan.

Surffareiden katseleminen oli suorastaan hypnoottista puuhaa.Istuimme kahvit/ limut kädessä rantaraitin muurilla ja tuijottelimme merelle. Tässä kuvassa surffari löytyy ihan kuvan yläreunasta :-)

Rentoutunut lomailija vikan päivän auringonpaisteessa - ja mekossa!

Kuten jo aikaisemminkin kehuin, Meloneras oli oikein siisti ja kiva pikkukylä. Putiikkeja oli ihan riittävästi, tosin merkkivaatteiden hintataso oli kutakuinkin sama kuin Suomessa, ja koska siellä oli kuumin sesonki päällä, ei mitään joulualennusmyyntejä ollut tarjolla. Ainoa (!) ostokseni oli Superdryn huppari, joka oli ihan pakkohankinta, sillä palelin ekoina iltoina ohuessa kesätakissani ihan kamalasti. Olin jo etukäteen sitä mieltä, että juuri Kanarialle oli tosi vaikea pakata, enkä siinä kamalan hyvin onnistunutkaan; kuljin aamusta iltaan farkuissa (onneksi olin pakannut edes kahdet, harmittaa että jätin viime hetkellä boyfriend-farkut laukusta pois) ja hupparissa, vaikka mukana olisi ollut myös hienompia mekkoja ja hameita (ja jopa niihin valmiiksi mietittyjä koruja!). Jouluaatoksi toki tsemppasin ja olin mekossa - mutta mepäs söimmekin hotellilla, joten ei tarvinnut lähteä kävelemään mihinkään.

Ravintoloita oli myös tarjolla jokaiseen makuun ja kaikissa hintaluokissa. Herkuttelimme sushilla, pihvillä, italialaisella ja kalaruoilla - ja siitä muistona toin mukanani pari ylimääräistä kiloa, joista pitää nyt pikimmiten päästä eroon. Hotellin aamiainen oli myös erinomainen, ja on kyllä hyvä asia, etten oleskele pysyvästi viiden tähden hotelleissa - painaisin nimittäin tuplasti nykyisen, jos söisin aina sellaisia määriä!

Vähän harmittaa, ettmme vuokranneet autoa, vaikka se olin alunperin suunnitelmissa. Saari on vain 50 km halkaisijaltaan, joten päivässä olisi ehtinyt näkemään tosi paljon. Teimme paikallisbusilla retken Moganin kalastajakylään, ja ajattelin kirjoittaa siitä vielä erikseen myöhemmin. Kauppakeskuksia olisi myös ollut tarjolla parinkymmenen kilometrin sätellä usempiakin, mutta niidenkään kutsu ei ollut tällä kertaa tarpeeksi vahva.

Jos olisimme jääneet vielä toiseksi viikoksi, olisin ehdottomasti halunnut sekä pelata golfia että käydä ratsastamassa - sen verran mitä näin sisämaan maisemia bussimatkallamme Moganiin, voin vain kuvitella, miten siistiä olisi nähdä luontoa hevosen selästä käsin!

Ensi kerralla pitää siis olla matkalla vähän pidempään kuin kuusi päivää, pakata lämmintä vaatetta (kevytuntsikoita näkyi paljon) ja urheiluvarusteita mukaan. Jos nyt ensi kertaa tulee - voisin kuvitella, että seuraavaa rantalomaa valitessamme haluaisimme taas nähdä jotakin uutta, ja kieltämättä kaipuu Thaimaahan ja Aasiaan on edelleen aika kova...

Mutta loma on aina loma, ja hyväähän tuo teki koko perheelle; poikakin pääsi selvästi arki"huolistaan" irti, ja oli rentoutunut ja onnellisen oloinen. Meistä vanhemmista puhumattakaan... Onneksi lomamoodi on jatkunut täällä kotonakin, ja vedin taas yhdentoista tunnin yöunet - näillä eväillä pitäisi jaksaa aloittaa uusi työvuosi kunnon rytinällä!

Sitä ennen nautin kuitenkin leppoisasta lauantaipäivästä, ja toivottelen sitä samaa teillekin!

Päivän ostokset

Hain "aamulla" (nukuin peräti yhteentoista!) väsyneen ja haisevan koiran kennelistä - onnellisen väsyneen, sillä se oli kuulemma leikkinyt päivittäin toisen parsonin kanssa, ja sehän on koiralle ihan parasta liikuntaa ja rasitusta. Tyyppi oli niin kaikkensa antanut, ettei jaksanut edes lähteä kävelylle, mikä on vallan poikkeuksellista - toki vesisateellakin saattoi olla osuutensa asiassa (vaikka koiralla olikin hieno uusi Rukkan sadetakki päällä)...

Leikkimisen lisäksi sopivaa puhdetta oli tuonut oman sängyn totaalinen demolition, siitä ei nimittäin ollut enää montaa langansäiettä jäljellä. Seuraavaksi koira saa jonkun vanhan viltin alleen, neljättä sänkyä en enää anna sinne tuhottavaksi! (Ja joo, en näköjään opi omista virheistäni kamalan nopeasti - mutta kun kuvittelin, että koira olisi jo vähän vanhempi ja viisampi, eikä sortuisi moisiin tyhmyyksiin enää...)

Päivä on ollut sopivasti saamaton; pari koneellista pyykkiä sain pestyä ja vähän laiteltua tavaroita paikoilleen, mutta aika paljon on vielä hommaa jäljellä - onneksi on näitä lomapäiviäkin vielä rutkasti, niin ei mene ihan ylisuorittamiseksi :-) Ja onneksi siivoojat olivat käyneet lomamme aikana siistimässä kodin taas asuttavaan kuntoon, niin ei tarvinnut heti ryhtyä ikäviin siivoushommiinkaan.

Parit aleostoksetkin tuli tästä sohvalta käsin tehtyä: pojalle ulkovaatetta Polarn O. Pyretiltä ja itselleni ihan uskomaton löytö, eli nämä jo kauan sitten bongaamani, mutta liian kalliina pitämäni Filippan K:n kengät.

Softshelltakki ja kevyttoppis Aero Polarn O. Pyret | Shirlee -korkkarit Filippa K 

Myönnettäköön, ettei mokka ole maailman kätevin kenkämateriaali, mutta jos nuo suinkin ovat sopivan kokoiset ja hyvän tuntuiset, ei ole epäilystäkään, ettenkö pitäisi niitä! Rohkeampi olisi valinnut tarjolla olleen tosi kauniin pullonvihreän värin, mutta olin ehkä vähän liiankin järkevä ja otin tuon perusmustan. Oliko tyhmästi valittu?!

Ostin pojalle vuosi sitten ekan tuollaisen Aero-takin ennen Alppi-matkaamme. Se oli kaikkea muuta kuin suurmenestys, sillä hän ei alkuun suostunut laittamaan sitä päällensä ollenkaan, koska "näytti ihan tyhmältä ja paksulta". Sitten vastaavanlaisia takkeja alkoi kesän jälkeen ilmaantumaan kavereillekin, ja yhtäkkiä takki olikin ihan ok. Kaiken lisäksi huomasin, että sen saa neppareilla kiinni PoPin kuoritakkiin, mikä sinetöi sen käyttöarvon: tuolla yhdistelmällä tarkenisi ulkona vieläkin ihan mainiosti, kun nämä kelit nyt ovat mitä ovat...

Tuntuu vähän hassulta ja oikein kivalta, että mulla on vieläkin melkein viikko lomaa jäljellä, eli menen vasta uudenvuoden jälkeen töihin - tässähän ehtii vaikka mitä! Olin alunperin ajatellut, että menisimme laskettelemaan, mutta harmikseni huomasin, että Vihdin rinteet on jouduttu sulkemaan kokonaan ja esim. Sappeellakin on vain kolme rinnettä auki. Höh, mikä onneton talvi!

Joulupäivä ja akut 95% ladattu

Vietämme viimeistä päiväämme etelän lämmössä, ja täytyy myöntää, että loma jäi aavistuksen verran lyhyeksi. Osin se johtunee siitä, että olemme perinteisesti olleet Thaikuissa kaksi viikkoa (kyllästymiseen asti) ja osin siitä, ettei tämä viikon matka kestänyt faktisesti kuin kuusi päivää. Ja niin kiva kuintämä hotelli muuten onkin, on sille isona miinuksena aivan käsittämättömän huono äänieristys - tai sitten musta on vain sukeutunut hyperherkkä nukkuja. Mutta siis selittäkää mulle, miksi ihmisten pitää siirrellä huonekaluja keskellä yötä (ja kuvitelkaa millainen ääni siitä tulee laattalattialla...)?!

Tämä Melonerasin alue on oikein kiva: siisti ja fiini. Hyviä ravintoloita ja kivoja putiikkeja löytyy joka makuun, ja pitkä rantabulevardi oli siisti ja vehreä; ainoa ördäävät juntit olivat tietysti suomalaisia, ja hekin olivat varmaan eksyneet tänne vahingossa viereisestä Playa del Inglesistä... Olen siis syönyt ja juonut oikein hyvin, ja nukkunut ihan kohtuullisesti- onneksi olen saanut mahdutettua paritkin päikkärit hektiseen loma-aikatauluumme :-D

Ekat päivät täällä oli varsin tuulista, mutta nyt nämä pari vikaa päivää ovat olleet kunnon kärtsäämiskelejä, ja uskaltauduin uimaan (lämmitettyyn altaseen) ja tuli muutenkin istuskeltua altaalla lukemassa ja kahvia juomassa perisuomalaiseen tapaan. Saldona itselläni uusia pisamia, ja mies ja lapsi saivat terveen päivetyksen samassa ajassa. Lisäksi uskaltauduin pelaamaan tennistä parinkymmenen vuoden tauon jälkeen, ja sehän oli oikein hauskaa! Olimme poikani kanssa kutakuinkin samalla tasolla, joten nyt pitäisi aloittaa vimmattu treenaminen, jos aikoisi pysyä edes kannoilla seuraavat vuodet...

Olen - kiitos wifin - seurannut myös nyt alkaneita alennusmyyntejä aktiivisesti, mutta saldo on jäänyt ihan nollaksi: Jimmy Choo, net-a-porter.com ja jopa Cos jättivät ihan kylmäksi :-( Onneksi toimistolla pitäisi olla pari ennen lomaa tilattua pakettia odottamassa, ja taidankin käydä paikan pällä "hyväksymässä pari laskua" heti perjantaina, vaikka lomani jatkuukin yli uudenvuoden - josta puheen ollen, meillä ei taaskaan ole mitään aattosuunnitelmia, koska emme yksinkertaisesti saaneet aikaiseksi sopia mitään kenenkään kanssa. Olisiko kukaan järkkäämässä mitään kivoja kemuja, minne voisimme tulla kuokkimaan? Toisin pullon Lansonia mukanani ja lupaan, että olisimme siivosti. 

Jään odottelemaan ystävällisiä kutsujanne ja toivotan teille oikein rattoisaa Joulupäivää!

Ihan lomalla kohteessa Gran Canaria

Olin fiksu ja otin lähtöpäivän vapaaksi sen sijaan, että olisin lupautunut "pariksi tunniksi" toimistolle hoitamaan ne kuuluisat "pari asiaa". Siihen se fiksuus sitten loppuikin, sillä sen lisäksi että ilmoitin hoitavani ne pari asiaa kotoa käsin, olin survonut samaan aamuun myös ratsastustunnin (!), koiran kenneliin viemisen, lounaan ja pakkaamisen viimeistelyn. Kiirehän siinä tuli ja pari olennaista asiaa (mm.liikuntakamat) jäi sitten pakkaamatta...

No, täällä kuitenkin ollaan aika kamalan lentomatkan jälkeen - mikä siinä onkin, että kun itse on iloisessa nousuhumalassa ja kaikki naurattaa ja sitä haluaa kertoa kaikki nokkelanpokkelat juttunsa tosi kovaan ääneen (ja ehkä pariin kertaankin varmuuden vuoksi), ei ollenkaan voi ymmärtää, miten sellainen riemu ja joie de vivre voisi mitenkään häiritä muita [tosikoita]? Mutta voi jestas, miten olisinkaan halunnut sanoa jotakin todella viiltävän ilkeää sille hirvittävälle pariskunnalle, joka terrorisoi koko koneen takaosaa väsyneillä jutuillaan ja aivan alituisilla drinkkitilauksillaan ja kännisillä sähläyksillään! Olin ajatelut nukkuvani lähes koko lennon, mutta siitä ei siis tullut yhtään mitään :-(

Onneksi nukuimme pitkät, sikeät yöunet ja vielä päikkäritkin päälle - paitsi tuo kymmenevee, jolle päikkärit tuntuvat nykyään olevan yhtä käsittämätön ajatus, kuin vaikkapa se, että hän menisi kouluun minun vaatteisiin pukeutuneena?!

Tässä muutamia kuvia hotelliltamme, jossa kyllä kelpaa olla! Päivä on ollut vähän pilvinen ja kuvat on valitettavasti otettu iPadilla (kameran iPad-liitin oli yksi unohtamistani jutuista...), mutta kyllä näistä jonkinlaisen käsityksen paikallisoloista kai saa.

EDIT: aika nuhruisia kuvia todellisuuteen verrattuna. Tämä Lopesan Baobab on ihan huippukiva hotla: matka oli mieheni 40-vuotislahja minulle, ja maailmaa aika mittavasti kolunneen lapsemme mielestä tämä on siistein mesta ikinä. Nimikin on yksi parhaista :-)

Illalla lähdemme rantabulevardille drinksuille ja syömään; mies ja poika kävivät siellä tekemässä alkukartoituksen ja kertoivat, että kivojen ravintoloiden lisäksi sieltä löytyy ainakin Esprit ja Mango, joten voin käydä ostamassa lisää lomavaatetta loppuviikolla, jos tuntuu siltä, että vaatteet loppuvat kesken. Huh, ei tarvitse stressata :-)

Vietämme siis joulun täällä, ja sain kuin sainkin kaikki pojan lahjat ängettyä matkaan mukaan - myös sellaisen puolimetrisen valtavan kauko-ohjattavan ammuksia sylkevän ötökkärobotin, jonka uskon olevan muiden hotellivieraiden mieleen 25.12. jälkeen... 

Te kotoa käsin tätä lukevat olette varmaan viimeisten jouluvalmistelujen pyörteissä, joten toivottelen teille tsemppiä ja mielenrauhaa. Kippis!

Alevinkkejä

Part Two
koodi: VIPAW13
http://www.parttwo.com/ie/products/sale/all-sale-items/?utm_source=Emailvision&utm_medium=Email&utm_campaign=EMV_171213&emv_mid=866425&emv_rid=6333589919%2F

Malene Birger
koodi: Wintersale
http://shop.bymalenebirger.com/fi/

Atterley Road
(ei koodia)
http://www.atterleyroad.com/

my-wardrobe
(ei koodia)
http://www.my-wardrobe.com/

Omat ostokseni tein Atterley Roadilta, mm. tätä Whistlesin Silk Sweatshirtia olin havitellut jo pitkään ja nyt sen sain! Ja sitten tilasin pari muutakin toppia tälle kaveriksi -ettei tule niin yksinäinen olo pitkällä Suomen matkalla :-)

Malene Birgeriltä meni ihana neule sivu suun, eikä mikään muu tuntunut miltään sen rinnalla, joten olin fiksu, enkä törsännyt turhaan kaikkeen "ihan ok" -vaatteeseen, niin kuin joskus on ehkä saattanut tulla tehtyä...

Toivottavasti tekin teette hyviä löytöjä, nyt Visat vinkumaan!

Karkki- eikun meikkikaupassa

Minulla on ilo saada hankkia lapsemme neljälle serkkutytölle joululahjat, ja  sain aivan parahiksi tiedon Lumenen ystävämyynnistä Kauklahdessa. Olin ajatellut ostaa  kolmelle vanhimmalle tytölle huulikiilto + kynsilakka -yhdistelmän, mutta homma lähti vähän käsistä ja tässä on lopputulos:

Silmämeikinpoistoaine (1€!)  ja kuorintavoide ovat joululahja lapsen opelle.

Eli serkukset saavat ainakin luomivärin, pari kynsilakkaa ja ripsarin, ehkä noista huulipunistakin riittää jaettavaa - sillä tottakai ajattelin myös itseäni siinä sivussa ja huulipunasävyt valitsin ihan oman makuni mukaan... Siellä oli sellainen mahtava "pick and pay" -tyylinen juttu, jossa sai ahtaa minigrip-pussiin niin paljon tavaraa kuin sai mahtumaan ja hinta oli kiinteät 20€. Hyvin suunnittelemalla olisin varmaan saanut pussiin vieläkin enemmän tavaraa, mutta noilla pärjää hyvin :-) 

Tuota oikeassa reunassa näkyvää huulilakkaa kokeilin jo, ja siinä oli todella epäkäytännöllinen sivellin, millä ei sitten millään saanut siistiä jälkeä aikaiseksi. Rehellisyyden nimissä en siis olisi tullut ostaneeksi sitä normaaliolosuhteissa, eli jos olisin saanut testerin kokeiltavaksi. Mutta pieni riski kuuluu pelin henkeen, eikä tuolle yhdelle tuotteelle tullut kovin korkea hinta, joten pystyn elämään tuon hutihankinnan kanssa. 

Finlaysonin uunikintaat samasta ysmystä

Lähdin myös hakemaan lisämotivaatiota kotitöihin sekä uudella (mielestäni törkeän kalliilla!) tiskiaineella että uusilla patakintailla. En kehtaa edes kuvailla (sanallisesti tai valokuvalla) meidän nykyisiä patakintaita, mutta saatte oikeankaltaisen mielikuvan jo sillä tiedolla, että mieheni sai ne lapsuudenkodistaan mukaan muuttaessan omilleen - eli parisenkymmentä vuotta sitten. Meillä on kyllä ollut tässä välissä vähän freesimpiäkin kintaita, mutta ne ovat kadonneet johonkin, ja nyt oli siis korkea aika hankkia katseenkestävät uudet - eihän sitä koskaan tiedä, koska joku haluaa tulla kuvaamaan meidän hienoa Ikea-keittiötä johonkin sisustuslehteen tai -blogiin, joten parempi olla jo varustautunut tilanteeseen!

Omalle äidille pitäisi vielä keksiä jotakin ja aika nopeasti, sillä pitäisi saada paketti matkaan ennen torstaita! Riki Sorsan CD (jonka sain liikelahjana, onko sniidua antaa se lahjana eteenpäin?) on hänelle varmasti mieleen, mutta sen kylkeen pitäisi vielä hankkia jotakin - ja sen jonkin pitäisi siis kestää postin vallaton käsittely, eli mikään särkyvä ei tule kysymykseenkään. Olemme molemmat intohimoisia sudokuihmisiä, joten ehkä uusi sudokukirja olisi sopiva juttu - lahja, jota vain samanhenkinen ihminen osaa ollenkaan arvostaa :-)

Sen lisäksi, että joululahjat ovat nyt hyvällä mallilla joko ajatuksissani tai peräti hankittuina, olen jo päässyt pakkaamisessa niin pitkälle, että hain matkalaukun ulkovarastosta! Tämä on aivan ennätyksellistä, sillä lähdemme reissuun vasta loppuviikolla - näin sitä ihminen vanhetessaan tulee selvästi myös viisaammaksi :-) 

Tässä muuten eilinen shoppailuasuni - nothing special, mutta kun nyt sain tilaisuuden kuvata päivänvalossa, oli se pakko käyttää. Ja olkoon tämä todiste siitä, että olen ainakin kerran käyttänyt tuota J. Crew'n laukkua, joka pääsi hiukan unohtumaan tuonne kaapin pohjalle... 

Neule Esprit

farkut Gap

nilkkurit Billi Bi

laukku J. Crew

Nyt mua odottaa monta uutta huulipunaa, joista täytyy valkata parhaimmat matkalle mukaan, joten kamalaa kiirusta pitää :-) Rauhallista ja hienoa sunnuntaita teille!

Puumabileet Fannyssa

En muista, mistä Puumabileiden konsepti oikein sai alkunsa, mutta pitkään se pyöri puheissa ihan vaan läppänä eikä oikeasti toteuttavana suunnitelmana. ”Puumabileet, joo, pitäähän sitä nyt näin vanhana alkaa jo hyväksymään oma sisäinen puumansa ja päästä se pintaan”.  Jotenkin idea vain jäi elämään, ja yhtenä päivänä kesällä sitten huomasin puhuvani asiasta ääneen kavereille, eikä sen jälkeen voinut enää perääntyä.

Pieni väärinkäsitys tuli ensin alkuun siitä, että jotkut kuvittelivat kutsujen olevan vain naisten kemut, mutta siitä ei ollut kyse: tiedän kyllä, mistä alkuperäinen puuma-käsite tulee (tai siis englanniksi ”cougar”), mutta omalla kohdallani olen ajatellut sen olevan enemmänkin asenne, kuin että oikeasti lähtisin vonkaamaan metsästämään nuorempia kundeja –kun tuo oma mies tuntuu edelleen ihan hyvältä valinnalta J Eli puumabileisiin oli kutsuttu kaikki läheisimmät ystäväni, sekä naiset että miehet.

Koska halusin kutsua kaikki tärkeimmät ihmiset (listalla oli reilut 30 henkeä), oli selvää, etten pitäisi bileitä meillä kotona – tai sitten olisi pitänyt äkkiä löytää se uusi koti, josta haaveilemme, mutta se oli ehkä vähän hatara pläni niin lyhyellä varoitusajalla. Lähdin siis kartoittamaan sopivia juhlatiloja Helsingistä, ja se olikin yllättävän haastava rasti: suuremmalle joukolle olisi kyllä löytynyt tiloja (vaikka olikin kuumin pikkujoulukausi), mutta se olisi ensinnäkin tullut liian kalliiksi, ja jotenkin tuntui myös aika kolkolta kuvitella meidän pieni porukka johonkin valtavan suuren, tyhjyyttään kaikuvaan renessanssisaliin…

Onneksi työkaverini keksi suositella Fannya, joka olikin itse asiassa itsellenikin entuudestaan tuttu lounaspaikka, mutta jota en ollut osannut mieltää iltamestaksi. Kuin ihmeen kaupalla sain varattua haluamani viikonlopun ja vieläpä lauantai-illan ja pystyin laittamaan kavereille Facebookin kautta ”Save the Date” –viestin hyvissä ajoin. Sain menuehdotuksen juomineen sähköpostiin, ja vaikka valinnanvaraa oli paljon, oli myös helppo valita sopiva (sekä hinnaltaan että sisällöltään) vaihtoehto: sellaista ruokaa, mistä itse pidän J

Viinien kanssa ei ollut ihan yhtä helppoa, sillä havahduin viinivalintaan vasta pari päivää ennen h-hetkeä, ja siinä vaiheessa sain tietää, että osa viineistä olikin tilausvalikoimassa, eikä niitä siis ennättänyt enää tilaamaan. Hetken harmitti, mutta talosta ”löytynyt” viini oli kyllä loppujen lopuksi ihan hyvää ja sekin ennestään tuttua sorttia.

Olin päivällä meikissä ja kampauksessa (voin lämpimästi suositella a.k.a Luovaa Fredalla!), mikä on aina kovin ylellinen tapa aloittaa juhlavalmistelut. Kaiken kruunasi samppanjalasillinen – enempää en uskaltanut juoda, koska olin autolla, mikä oli vähän sääli… (onneksi otin sitten illalla vahingon takaisin).

Olin etukäteen vähän skeptinen näin lyhyiden hiusten kampausmahdollisuuksien suhteen, mutta olipas ilo olla väärässä! Ensin hiukset käherrettiin raudalla, ja sen jälkeen ne suihkutettiin täyteen muotoiluainetta ja aseteltiin muotoonsa; olen jopa varovaisen optimistinen sen suhteen, että voisin onnistua itsekin sohaisemaan ne jotenkin samankaltaisesti kekomuodostelmaksi, jos oikein ajan kanssa keskittyisin.

Smoky eyes -meikki onnistui myös yli odotusten - näköjään siinä vaiheessa, kun oma "juhla"meikkini on valmis, on meikkitaiteilija vasta pohjustusvaiheessa - pitäisin vain uskaltaa lisätä väriä paljon reippaammin - toki siinä sitten myös häivytystaidot nousevat nopeasti omaan arvoonsa!

Tässä kotoa lähtöhetkellä napattu kuva: ihan hyvältä sain tuon Lindexin 20€ mekonkin näyttämään, kun sitä vähän asusti. Ja ehkä voisin jopa harkita sen käyttöä joskus toistekin - olenhan nyt virallisesti puumaiässä!

nahkatakki Jimmy Choo for H&M

mekko Lindex

vyö Andiata

koru H&M

nilkkurit Clarks

Keli oli illalla niin kostean oloinen, että päädyin noihin nilkkureihin, vaikka oikeat korkkarit olisivat kieltämättä olleet vielä juhlavammat....

Olimme mieheni kanssa juhlapaikalla sopivasti vähän ennen kuutta - mutta ajoissa sentään, mikä on jo meiltä kahdelta erinomainen suoritus (häpeäkseni tunnustan, että meidän tunnetaan kroonisina myöhästelijöinä)! Ravintolan ulkopuolella oli soihtuja ja rakennus näytti muutenkin idyllisen mukavalta siinä Koffinpuiston kupeessa. Nuo ekat kuvat on otettu valoisaan aikaan siltä varalta, että joku haluaisi löytää sinne päiväsaikaan lounasbuffasta nauttimaan - ja talvellahan ravintola on mainio pitstop ja kaakaonjuontipaikka mäenlaskun ja muun lumiriehan jälkeen.

Menu oli erilaisista salaateista ja muista lisäkkeistä koostuva buffet. Ruoat olivat oikein maittavia - ja taisimme syödä ne kaikki melkein loppuun.  Jälkkärin kanssa teki jo melkein tiukkaa :-)

Valitsin jälkkärinkin sen perusteella, mitä itse haluan eniten syödä, eli luonnollisesti tarjolla oli suklaabrownieseja.

Mitään virallista ohjelmaa ei ollut ruokailun lisäksi, eikä sellaista kyllä kaivattukaan. Lapsuudenystäväni olivat valmistelleet ihanan puheen ja siihen "sopivat" lahjat - kerrankin menin jo melkein sanattomaksi. Hiljaiseksi veti muutenkin siitä liikutuksen tunteesta, että olen tässä vuosien ja jopa vuosikymmenten aikana onnistunut saamaan elämääni niin mahtavan joukon upeita ihmisiä!

Ja se puumateema: kaikilla naisilla oli jotakin leopardikuosista päällään, ja uskotte varmaan, että olimme varsin näyttävä porukka! Oli toppia, vyötä, huivia ja ballerinoja, ihan mahtavia löytöjä! Kuvia en valitettavasti voi laittaa, sillä vain kaksi heistä tietää tästä blogistani ylipäätänsä, enkä siis kysellyt lupiakaan kuvien julkaisemiseen. Sori, ensi kerralla sitten!

Kymmenen aikaan lähdimme jatkoille cocktailbaari A21:een, missä aloitin samppanjalla ja jatkoin mojitoilla - aika tymäkkä setti, mutta kerrankos sitä ;-) Siellä taisimme istua ainakin kahteen, ja vaikka jengi pikkuhiljaa hupenikin, oli meitä vielä illaan loppuvaiheillakin koolla ilahduttavan monta. Läheskään kaikki juhlavieraistani eivät olleet tavanneet toisiaan ennen, mutta oli kiva seurata, miten hyvin kaikki tulivat keskenään juttuun - asia ei tietenkään ollut mikään yllätys, sillä eihän meillä ole kuin fiksuja ja fantastisisia ystäviä :-D

Kotiin könyttiin Eerikin pippurin kautta (ikiaikainen traditio), ja koska olin onnistunut järkkäämään pojan yökylään, nukuimme aamulla ylellisen pitkään - ihan parasta vähän pitkäksi venyneen illan jälkeen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli upea ja ikimuistoinen - jos etukäteen vähän mietitytti, jaksanko järkätä juhlia (ja mitä oikeastaan tein: varasin paikan, valkkasin ruoat ja lähetin kutsut...not so bad!), olen nyt jälkikäteen todella tyytyväinen siihen, että niin tein. Lahjat olivat ihania, mutta muistot vielä moninverroin kallisarvoisempia - vaikka onhan se kiva, että voin nauttia lahjasamppanjoitani vähintään koko tulevan vuoden ajan ja muistella jokaisen pullon poksahtaessa juhlailtaani. Seuraavista puumabileistä puhuttiin jo: ne voisivat olla Biarritz-puumailut kymmenen vuoden päästä, mutta ihan niin pitkää aikaa en aio odottaa ennen seuraavia juhlia - niihin haluan satsata tällä uudella vuosikymmenellä paljon aikaisempaa enemmän!



Skumpat ja vaahtokarkit tarjosi Fanny, kiitos vielä kerran!

Joulun odotusta meikäläisittäin

Ei pipareita, joululauluja tai joulukortteja, ei ensimmäistäkään lahjaa hankittuna tai edes mietittynä. Sen sijaan on kiirettä, sairastelua ja stressiä. Balmuirin ystävämyynti oli merkattu kalenteriin tosi isolla ja (pitkä!) ostoslista oli valmiina, mutten ehtinyt sinnekään. Olen - jopa ollakseni minä - todella alisuoritunut tänä vuonna!

Lempparijoulutähteni on ikkunassa (kiitos mieheni) ja sain sentään yhden joulukukan hankittua pari päivää sitten. Kun tänään palasin kotiin työmatkalta, se oli jo puhjennut kukkaan (kuva on pari päivää vanha) ja tuoksu oli huumaava. Mitä siitä, ettei meillä tuoksu joulutortuille eikä ovessa ole joulukranssia, meillä voi nauttia ihanan hyasintin tuoksusta! En taida ehtiä tai jaksaa lähettää kortteja ollenkaan, mutta lupaan antaa korttirahat hyväntekeväisyyteen ja soittaa hyvänjouluntoivotukset tärkeimmille ihmisille. Sellaisillekin, joiden kanssa en ole puhunut moneen vuoteen, mutta joita ajattelen usein.

Ja lauantaina käyn ostamassa piparitaikinaa ja leivon lapsen kanssa kirahvinmuotoisia pipareita, vaikka miten väsyttäisi tai olisi muuta tekemistä. Laitan huushollin ainoan joulu-CD:n soimaan (ja onko siis joku jouluradiokin olemassa?) ja pelataan uutta lautapeliä glögistä ja pipareista nauttien. Tämä on lupaus!

Joulurauhan löytämisestä en ole huolissani, sillä monta joulua ulkomailla viettäneenä tiedän sen tulevan ihan itsestään heti, kun arkikiireiden painostus hellittää ja tajuan, että hetken ajan kukaan ei vaadi minulta yhtään mitään - paitsi ehkä uimaseuraa tai apua illan ravintolan valitsemiseen. Siinä hetkessä ei tarvita edes mojitoa tuomaan lämpöä ja rentoutta. Täytyy vain tsempata sinne asti, viikko vielä!

My new style crush - Emerson Fry

Heti ekan näkemäni kuvan perusteella ihastuin oikein tosissani Emerson Fryn brändiin, vaatteisiin ja koko fiilikseen.Täydellistä! Haluan nämä kaikki, jokaisen. Ja haluaisin olla toi nainen.

Ei mulla muuta, moi!