#Epic fail &Other Stories

Hain suuren innostuksen vallassa pakettini*, jota ehdinkin tässä jo vähän odottelemaan. Ennakoidessani näitä tilaamiani tohvelikenkiä (kuva alla) palautin ne Nectarinesta eilen ostamani mustat ballerinat**, kun ajattelin etten ehdi millään pitämään kaikkia mustia kenkiäni ja tohvelitossut korvaavat varmaan tulevana kesänä ballerinat aika usein.

*(Matkahuollon typy oli leikkauttanut hiuksensa, mutten päässyt kommentoimaan uutta lookia hänelle suoraan, koska asioin eri luukulla. Olisin kehunut!)
**otin toki jotakin tilallekin, mutta vaihtokaupasta lisää huomenna

Tosi nätit, vai mitä?

Voinette kuvitella pettymykseni kun avasin kenkälaatikon ja sieltä paljastuikin nämä kummalliset ballerinan ja Pomarfinnien hybridi:

Sori nyt vain, jos nuo ovat jonkun unelmakengät, mutta mun saundiini ne eivät istu! Kokeilin niitä jalkaan ja koko oli aika nafti ja kaiken lisäksi kengät "piereskelivät" (poikani rajattomaksi riemuksi), kun niillä käveli paljain jaloin. Että joo, ketuttaa!

Lisäksi paketissa oli tämä Roger Vivierin iPad -case, jonka joudun myös palauttamaan, sillä iPad-ykköseni ei mahdu siihen. Eivät olleet edes vaivautuneet nettikaupan tuoteselosteessa kertomaan, että tuo on vain iPad2:lle ja sitä uudemmille, vaan ovat niin snobeja, että  olettavat, että kaikilla on tietysti uudemmat versiot, eikä mun supernoloa ja aataminaikaista alkuperäismöhkälettä! Pitäkää tunkkinne, sanon minä!

Kaiken lisäksi se nettisivuilla isosti mainostettu Cosmetics Sample oli tosiaankin pikkusämppeli, ei mitään sen ihmeempää - hehkutuksen perusteella odotin jotakin enemmän Kiehl'sin minituotteen oloista vähän arvokkaampaa lahjusta...







Mutta nuo kengät jäivät harmittamamaan - uskaltaisinko/kannattaisiko tilata ne vielä kertaalleen? Olisiko tuo moka nyt vain alkukankeutta? Kannattaako reklamoida vielä erikseen siinä toivossa, että saisin vaikka jonkun alekoodin? Kysymykset risteilevät mielessäni!

******
Olin eilen taas elämäntapavalmennuksessa (siis kyllä, ennen Nectarine-iltamaa, olin supertehokas!), ja käsittelimme edelleen työasioita (miten pitää fokus ja keskittyä olennaiseen sen sijaan, että hoitelee kaikkia pikkuaskareita tai "pelkkiä" esimiestehtäviä, ja yhtäkkiä kello onkin taas viisi tai koko työviikko ohi...). Siinä ohessa sivusimme myös perhe-elämän yhdistämistä työntekoon, ja valmentaja kysyi varsin olennaisen kysymyksen: "Miten paljon olet valmis pidentämään työpäivääsi tai antamaan itsestäsi vielä enemmän, missä menee rajasi?".

Ja yllättäen vastaukseni oli hetkeäkään miettimättä valmiina: "Lapsi ei saa kärsiä tai tulla mitenkään laiminlyödyksi. Jomman kumman vanhemman pitää aina olla ajoissa työpäivän jälkeen kotona ja oikeasti läsnä."  Siis noinhan se on, tottakai, mutten ollut itsekään tajunnut, miten tarkkaan olin tuon vastauksen alitujannassani työstänyt ennen kuin kuulin omat sanani...asia on siis selkeästi pyörinyt mielessäni aika paljonkin!

Kotia olen valmis laiminlyömään sitäkin enemmän -ainakin pahimman kiireen keskellä. Itse kuvailen itseäni laiskanpulskaksi, valmentajan mielestä suhtautumiseni kotitöihin on rentoa ja avain jaksamiseeni. Taidan vaihtaa hänen katsantokantaansa, joka on paljon armollisempi :-) Tänään ulkoistin ruoanlaitonkin ja vein lapsen kavereineen suosilla Mäkkäriin harrastustensa jälkeen. Oli muuten hyvää taas pitkästä aikaa!