Muistan hyvin tämän ostohetken, ja sen fiiliksen, jonka vallassa ostopäätöksen tein. Olin juuri hetkeä ennen ollut Gloria-lehden tilaisuudessa, jossa ihailin erään naisen Marimekon mekkoa, joka oli ihastuttava väriläikkä kaikkien konservatiivisten pikkumustien keskellä - miksen siis minäkin voisi käyttää kotimaista designia ja vieläpä ihanan värikylläisissä väreissä!
Tätä tunikaa olisi ollut sininen-oranssi-yhdistelmänä myös, mutta ihastuin tuohon harmaan sävyyn ja vähän violettiin taittavaan vaaleanpunaiseen. Sieluni silmin näin itseni vastaanottamassa mökkivieraita tässä mekossa ja espdrillokset jalassa; Kämpin terassilla tässä mekossa ja Swedish Hasbeensin puukkarikorkkarit jalassa. En ole pitänyt mekkoa kertaakaan.
Parikin kaveria päästi isot röhönaurut, kun näytin, mitä olin tullut hankkineeksi, joten täytyy kai suosiolla uskoa, ettei tuo vain sovi minun pirtaani...
En ole pitänyt kertaakaan, enkä varmasti pidäkään (on nyt jo kirpparikassissa menossa myyntiin - toivottavasti toisen hylkäämä on toisen helmi)!
Kolmannessa hutihankinnassa ei ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, ihan kiva puserohan tuo on.Tiesin silti jo ostohetkellä, ettei se ole ihan mun tyylinen, mutta halusin vain ostaa jotakin, koska olimme siskoni kanssa kiertelemässä alennusmyyntejä, enkä ollut löytänyt mitään, vaikka olin kovastikin ostohousut jalassa.
Tekee muuten oikeasti kipeää kelata näitä huteja, mutta ihan hyvällä tavalla! Tavoitteeni on ehdottomasti se, että ostan vain sellaisia vaatteita, joista olen jo lähtökohtaisesti ihan liekeissä ja innostuksissani ajattelen, että "tätä mä pidän ihan tosi paljon ja seuraavat viisi vuotta!".
Lisäksi on helppo identifioida vääränlaisia mindsettejä, joiden vallassa ostan vähän mitä sattuu:
"muutun ihan erilaiseksi ostamalla tämän, alankin käyttämään bleisereitä joka päivä!"
"nyt on vaan ihan pakko ostaa jotakin, koska olen koko päivän ollut kaupungilla, enkä ole vielä löytänyt mitään!"
Ja tyhmintä on tietysti se, ettei vain saa aikaiseksi palauttaa virheostosta ajoissa, mutta tästä tavasta olen onneksi jo opetellut eroon: Postiinkin pääsee nykyään ihan mihin kellonaikaan tahansa, joten no excuses. Tämä on muuten yllättävän yleistä, ainakin lukemani artikkelin mukaan, jossa kerrottiin, että naiset eivät vain jaksa käydä palauttamassa/vaihtamassa etenkään pikkuostoksia, ja mielummin piilottavat ne johonkin kaapin perälle, kun vähän harmittaakin, että tuli taas tilattua/ostettua jotakin, mikä ei sitten ollutkaan ihan täydellinen.
***
Sain kuin sainkin lapsen houkuteltua sinne Kaapelitehtaalle, ja meillä oli ihan hauska taide-ekskursio! Oli mielenkiintoista tarkastella teoksia lapsen näkökulmasta ja yrittää pohtia, mitä taiteilija oli ajatellut teosta tehdessään tai minkälaisia tulkintoja me itse niistä saimme irti. Enkä edes ostanut mitään :-)
Sen jälkeen migreeni kaatoikin minut sänkyyn pariksi tunniksi, mutta nyt on onneksi taas parempi olo ja aurinkokin paistaa edelleen, joten kaikki hyvin! Ajattelin lähteä lenkille, ihan kävelysellaiselle, mutta kuitenkin. Heipat!
Minä taasen voisin hyvinkin nähdä itseni tuossa Marimekon mekossa... Olisi juuri mun näköinen ;)
VastaaPoistaKyllä mullakin on kaapissani yksi 250 euroa maksanut tunika, jonka hankinta harmittaa kovastikin... kun kertakaikkiaan vaan ei aina tajua, että ei voi ostaa yhdenkoon mekkoja, koska jos se on kaikille samankokoinen...niin ei vaan olisi voinut uskoa, että se on kertakaikkien liian iso mulle ;(
Mun mielestä toi Marimekko on edelleen tosi nätti, mutta siitä huolimatta en vain ole koskaan pukenut sitä päälleni, joten jotenkin siinä on vähän väärä feng shui.
PoistaEikö sitä sun liian suurta tunikaa voisi pienentää, jos on muuten kiva?
Siinä on sellainen leikkaus, että en usko... Pitänee jossain vaiheessa varmaan esitellä se blogissani... Olen miettinyt myös, että meneekö siitä "malli", jossa siihen vetäisi patellavyön kaventamaan vaikutelmaa... Mä olen reilun vuoden aikana saanut itsestäni -10 kiloa pois ja jos vedän tunikan päälleni, niin näytän taas siltä +10 kiloiselta ;)
PoistaOoh, ehdottomasti uuma esille, jos sellainen kerran on!
PoistaMun mielestä toi Marimekko on itse asiassa tosi kiva! Ja siis tämä tulee entisen Marimekko-työläisen tyttäreltä, joka lapsuudessaan pakotettiin jokapoikaan ja tasaraitaan siinä määrin, että kaikki marikuosit on pitkään saaneet aikaan oksennusreaktion... :D
VastaaPoistaMä en ees kehtais tehdä näitä postauksia, koska mulla on kaappi täynnä huteja ja niissä ei ole edes mitään ideaa, vaan sellaisia lohtu/terapia-shoppailuja... Mutta tää on hauska!
Lähde mukaan vain, tämä on ihan terapeuttista :-D
PoistaIhana Marimekko! Minusta on kuoriutunut näin vuosien varrella tarkkaavaisempi ostaja. Mietin tarkkaan kaupassa tarttenko jotain ennenkuin marssin kassalle ja saatanpa käydä välillä syömässäkin ennenkuin teen ostopäätöksen. Toki on mullakin vaatehuoneessa virheostoksia ja yleensä kamuni ostaa ne tai vien en kirppikselle.
VastaaPoistaMulla on yleensä tosi vahva intuitio siitä, mistä vaatteista tulee lemppareita ja mitä kannattaa jättää ostamatta - ongelma taitaa olla, etten kuuntele sitä sisäistä ääntäni tarpeeksi... Munkin pitäisi löytää joku frendi, joka voisi ostaa mun virhehankinnat!
PoistaTämä on niin lohdullista keskustelua;)
VastaaPoistaOnneksi on Huutis...
Tämä on puhdistava kokemus :-)
PoistaTämä hutien kuvaaminen olisi muuten hyvä keino itsellekin selvittää, että mitkä jäävät käyttämättä. Tosin, tiedän sen jo muutenkin.. ostan jatkuvasti mekkoja ja hameita jotka jäävät kuitenkin käyttämättä mun megaluisten polvien takia. Eivät ole vielä polvi-implantteja keksineet. :(
VastaaPoistaMarimekko on mulle ollut aina nounou, valitettavasti. Oma äitinikin on ihan Marimekko-fani ja lapsuudessa meillä oli kaikki mahdolliset mansikkavuori ym verhot. Graafiset kuviot ei vaan ole mun juttu. Mutta minäkin voin hyvin kuvitella tuon mekon juurikin jossain mökkijuhlissa - jonkun toisen päällä. :)
Tarpeeksi paksut sukkikset, niin kukaan ei huomaa, vaikka olisi pilkulliset polvet - vaikken todellakaan usko, että sun polvet ovat yhtään sen kummallisemmat kuin kenenkään muunkaan!
PoistaMun pitää varmaan järjestää kesäjuhlat mökillä, jotta saan käytettyä Marimekkoa edes sen yhden kerran. Ja pitääkö mun nyt siis myös ostaa ne Swedish Hasbeensitkin?!
Voi Jösses, mulla on tuo samainen hihattomana ja aivan lemppari. Sattuuko tuo olemaan kokoa 38?
VastaaPoistaSiis Marimekosta puhuin...
VastaaPoistaVoi Jösses, mulla on tuo samainen hihattomana ja aivan lemppari. Sattuuko tuo olemaan kokoa 38?
VastaaPoistaOn se 38 :-)
PoistaOlipa hauska postaus. Itselleni näitä huti ostoksia tulee harvoin, ehkä sen takia, että annan vääriltä tuntuville ostoksille aina mahdollisuuden. Eräs hame odotti kaapissa 2 vuotta ja sitten siitä tuli lemppari :D
VastaaPoistaMinusta tuo keskimmäinen beige mekko näyttää kivalta. Oletko kokeillut sitä alusmekon kanssa ?
Sulla on sitten paljon enemmän kaappitilaa kuin mulla!
PoistaNoissa vaatteiden suurin ongelma on se, etteivät meidän tyylilliset aurat ikään kuin kohtaa - jonkun muun päällä ne varmaan toimisivat siis paljon paremmin!
Kiva postaus! Minulla on taas muovipussi menossa uff:lle ja jokunen aika sitten anoppi sai kirpparipöydän täytettä.. Mistä niitä huteja aina löytyykään... :)
VastaaPoistaJoo, kummasti niitä riittää, vaikkei mukamas tee kuin vain tosi hyviä ostoksia!
PoistaNythän toi Marimekon ihanuus olis just ajankohtainen! Etkö antaisi sille vielä mahdollisuuden? Senhän voisi asustaa eri tavin, ja vaikka vyöttää jos istuisi paremmin :)
VastaaPoistaYksi ostotarjous Marimekosta tuli jo ja nyt olen ihan kahden vaiheilla sen suhteen...Ja siihen muuten kuuluukin vyö!
Poista