11.5.2014

Asukuva, haikeutta ja kiitollisuutta

Tässä alkuun viime viikolta yksi asukuva; en muista päivää, mutta selvästikään se ei ollut yksi niistä sateisimmista, koska uskalsin vetää mokkakengät jalkaan ja nilkatkin vilkkuivat... Ensi viikko näyttää jo onneksi vähän mukavammalta säiden suhteen, ja hyvä niin!

toppi Tibi
koru J.Crew
housut Gap
kengät Just Ballerinas

Äitienpäiväkuvia ei tullut otettua (no, Instan puolelta löytyy pari @huesofblack), mutta ihanaa oli tietysti silti. Aamulla leikin nukkuvaa hyvin lahjakkaasti ja sain alkupalatarjoilut (pekonaamiainen seurasi myöhemmin alakerrassa) itsepoimittujen kukkien ja kortin kera sänkyyn; tämä oli jo kymmenes äitienpäiväni, eikä tunnekuohu näköjään yhtään laannu vuosien kuluessa, päinvastoin.

Eilen oli lapsettomien lauantai, ja kuten joku muukin Facebookissa totesi, voi vain olla äärettömän kiitollinen siitä, ettei enää kuulu siihen ryhmään. Kaikkien ei missään nimessä tarvitse haluta lapsia, sitä en tarkoita, mutta ei varmaan ole montaa syvempää surua ja kaipausta kuin tahtomattaan lapsettomaksi jääminen. Meidänkin lapsiluku jäi vain yhteen, mutta siitä ei auta valittaa. Haikeutta kyllä tunnen kovastikin, mutta juuri tänään oivalsin, että se taitaa liittyä enemmänkin siihen, että lapseni kasvaa niin kamalaa vauhtia - ja siltä haikeudelta ei varmaan välty, vaikka lapsia olisi koko talo täynnä?!

Ja jos rehellisiä ollaan, ei koko päivä ollut yhtä autuasta äitiyden riemujuhlaa, vaan onnistuimme kyllä ottamaan pojan kanssa yhteen ihan kipastikin vain tovi aamiaisen jälkeen: esimurkku lapsi ja ylitunteellinen äiti eivät ole helpoin mahdollinen yhdistelmä! Äsken kuitenkin vielä normaalien iltarukousten ja -toivotusten jälkeen lapsen huoneesta lausuttiin myös hyvän äitienpäivän toivotukset, ne tulivat selvästi suoraan sydämestä <3

Huomenna on pitkä päivä, sillä tiukan työpäivän päälle iltakin menee edustushommissa. Hullujen päivien mekkohankintani, jonka palauttamista harkitsin, tuntuu aivan täydelliseltä asulta juuri huomiseen iltatilaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole varsinainen juhla: mekko on juuri sopivasti fiinin ja asiallisen välimaastossa. Onneksi päätin pitää sen! Koruja vielä arvon...

Ja ilolla olen lähdössä uuteen viikkoon, toivottavasti sinäkin!

9 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitit ja sanoitit äitiyden ilosta ja haikeudesta. Meillä oli eilen viimeinen äitienpäivä, kun lapsista toinen asuu vielä kotona. Ensi vuonna ovat molemmat jo muuttaneet omilleen. Onneksi sentään on tällaisia päiviä - tai meillä eilen iltoja - jolloin sain vielä koko katraan koolle.
    Sinne myös iloa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
  2. Kuten Ladykin tuossa kirjoitti, niin hienosti kirjoitettu teksti. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat valinneet vapaaehtoisen lapsettomuuden. Valitettavasti kaikki siinä lähipiirissä eivät tunnu sitä tajuavan ja kovasti jaellaan neuvoja lapsen tekoon.
    Itse huomaan kanssa, että haikeutta on ilmassa, meidän nuorempikin menee jo yläasteelle. Eli viimeisen koulussa tehdyn kortin sain. Ihan järkyttävää miten aika menee kauhealla vauhdilla, kun vasta äsken nuo olivat taaperoita ja uhmaikäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhulla odotan jo sitä kuudennen luokan kevätjuhlaa, kun yläasteelle siirtyvät marssivat juhlasaliin kunniakulkueessa - mun itkusta ei ole tuleva loppua! Enkä puhu mistään hiljaisesta parin kyyneleen vierimisestä, vaan sellaisesta räkävaluuhuudanääneenitkusta, jolle vaan ei voi mitään....

      Poista
  3. Täälläkin oli haikeutta ilmassa, kun vanhin lapsoseni muutti aiemmin tänä vuonna omaan kotiinsa, niisk! Äitienpäivämme vietto oli uudenlainen, mutta ihanaa kumminkin kun olimme kaikki taas yhdessä vaikka vain päivän:)
    Mahtavaa, että hullari-mekolle tulee käyttöä. Minä olin yksi niistä yllyttäjistä ja "pidä se" -huutelijoista! Voisiko jopa sanoa, että olin oikeassa...
    Mukavaa viikkoa, Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan toivoin, että voisin hypätä murkkuvuosien karikkojen yli suoraan tuohon vaiheeseen, seuraamaan itsenäistyvää ja fiksua (!) nuorta joka on aloittamassa omaa elämäänsa omilla ehdoillaan - meidän lapsi on selvästi perinyt molempien vanhempiensa horrorteinigeenit, joten aikamoista pyöritystä on odotettavissa... (eikä tässä voi syyttää kuin itseään: karmahan tässä vain kostaa omia teinivuosiani tuplasti takaisin!).

      Poista
    2. Ja niin olit oikeassa sen mekon suhteen, kiitos :-D

      Poista
  4. Minun äitienpäivä ei kyllä ollut ollenkaan äitiyden riemujuhlaa...

    En nyt odottanut mitään lahjoja tai ylistystä, mutta kun olisi edes aamulla kysytty, haluanko vaikka nukkua vähän pidempään ja tehty vaikka aamupalaa. Heräsin sitten lapsen kanssa miehen jäädessä nukkumaan, ja aloin tiskaamaan kun olin ensin tehnyt Olivialle aamupalaa :)

    Tästä harmistuneena tietysti olin vähän huonolla tuulella, ja tuli tiuskittua miehelle joka lähtikin sitten omalle äidilleen Olivian kanssa äitienpäiväkahveille. Siellä minä sitten kotona vietin äitienpäivää yksin ilman lastani ja miestäni, ja siivosin raivolla kämppää monta tuntia. Tulipahan ainakin puhdasta.

    Onneksi tuo mies kuitenkin tajusi miksi olin pettynyt, ehkä sitten seuraavana äitienpäivänä saan vaikka sen aamiaisen sänkyyn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, sympatiseeraan ihan täysillä ja olisin kyllä itsekin ollut varsin näreissäni! Sun mieheltä puuttuu vielä selvästi selkeät äitienpäivärutiinit, jotka teidän pitää nyt luoda - ja ensi vuonna kannattaa jo hyvissä ajoin alkaa ääneen puhumaan siitä, miten ihanaa on, kun äitienpäivänä SAA nukkua pitkään ja sitten SAA ihanan aamiaisen sänkyyn :-)

      Poista

Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...