Elämäni aakkoset

Moni muukin on jo ehtinyt tekemään näitä Elämäni aakkoset -listauksia, ja koska olen aina tykännyt lukea näitä Gloriasta ja joskus jopa pohtinut mitä omaan listaani laittaisin, halusin nyt tehdä omani. Here goes:

A - poikani, jonka nimi alkaa A-kirjaimella. Elämäni suurin saavutus, hienoin lahja ja kallein aarre.
Bokseri. Koirarotu ylitse muiden. Minulla oli 6-vuotiaaksi asti elänyt bokseri ja jos meille tämän nykyisen terrierin jälkeen vielä tulee koira, en osaa kuvitella haluavani muuta kuin sellaisen [aluksi] pienen ruttunaaman.
Chili. Lempimausteeni, joka piristää niin suklaan kuin lohkoperunatkin.
Denim. Farkkuja ei voita mikään, ei koskaan!
Espoo. Koti- ja synnyinkaupunkini, jossa viihdyn ja voisin kuvitella asuvani vaikka loppuikäni. Mies tosin haluaisi muuttaa eläkepäivillämme kantakaupunkiin (Helsinkiin, siis), joten ehkä joudun jossakin vaiheessa taipumaan siihen suuntaan.
Freixenet. Musta pullo, joka tulee usein napattua Alkon hyllystä :-)

Kuva Vierumäen Cook -kentältä.

Golf. Laji, jota olen harrastanut pitkään, mutta varsin maltillisella menestyksellä. Ehkä eläkeiällä sitten... Parhaimmat golfkentät ovat uskomattoman kauniissa maisemissa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.
Huumori. Tekee elämästä paljon hauskempaa (duh!). Koen itseni onnekkaaksi, sillä sekä meillä töissä että kotona nauretaan paljon - ja kun on ollut muunkinlaisissa työyhteisöissä, osaa tätä arvostaa.
Ilo ja innostus. Liittyvät myös kohtaan H, huumori.
Juokseminen. Jota voisin taas alkaa harrastamaan tässä pikkuhiljaa...

Korkeanpaikankammo, josta kärsin ihan todella; lamaannun tarpeeksi pahoissa paikoissa aivan totaalisesti, mikä on tullut varsin hankalasti koettua muutaman kerran Alpeilla lasketellessa. Minkä vapaalaskijan maailma minussa varmaan menettikään tämän takia...
Lepo. Olen aina ollut suuri päikkäreiden kannattaja, ja minulla on onneksi niin hyvät unenlahjat, että pystyn torkkumaan lähes missä tahansa. Meidän perheessä arvostetaan pitkiä yöunia ja säännöllisiä tupsluureja :-)
Mies. Eikä mikä tahansa mies, vaan aviomies, jonka kanssa juhlistimme juuri 12. hääpäiväämme (mitä pidän nykyaikana jo varsin kiitettävän "suorituksena" ja saavutuksena). Monessa asiassa aivan samanlainen kuin minäkin, paras kaverini ja ihan ykkösihmiseni.
Nokkeluus, josta seuraa usein Nauru. On hauska viettää aikaa ja sanailla nokkelien ihmisten kanssa - mutta samankaltainen huumorintaju on ehdoton edellytys, jotta  yhtälö olisi toimiva.
Onnellisuus. Koen itseni sekä onnekkaaksi että onnelliseksi: juuri nyt on kaikki hyvin, eikä elämästäni puutu [uutta laukkua lukuunottamatta] yhtään mitään.

Parsonrussellinterrieri. Nykyinen koiramme, joka on käsittämättömän ihana, itsepäinen ja energinen. Aivan erilainen kuin mikään aikaisemmista koiristani, ja jonka kanssa olen oppinut koirista ja erityisesti terriereistä aika paljon... Ainoalle lapsellemme tärkeä kaveri.
Qi: kiinalaisen lääketieteen käsitys elämänenergiasta, jota tietysti toivoisin itselleni mahdollisimman paljon. Myös Scrabble-pelien (olen nettiaddiktoitunut peliin) arvokkain kaksikirjaiminen sana.

Ratsastus. Rakas harrastukseni, jonka aloitin kymmenisen vuotta sitten uudelleen lopetettuani sen teini-ikäisenä "muiden kiireiden" takia. Laji, jossa opin koko ajan lisää, mutten koskaan tule valmiiksi. Laji, joka antaa paljon enemmän kuin ottaa (vaikkei ihan sieltä halvimmasta päästä olekaan...), ja johon haluaisin satsata tulevaisuudessa vielä paljon enemmänkin.
Suklaa, lähes päivittäinen herkkuni ja suurin syntini. Chili- ja hasselpähkinäsuklaat ovat ylitse kaikkien muiden, Fazerin versioina tottakai.
Tyyli. Tärkeämpää kuin muoti, vaikka aina jaksankin innostua myös kauden uutuksista. Jokaiselle henkilökohtainen asia, ja onneksi mitään yhtä muottia ei olekaan olemassa! En ole vain yhden tyylin fanittaja, vaikka omani aika konservatiivinen onkin, vaan päinvastoin arvostan kovasti niitä ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen ihan oman juttunsa ja näyttävät toteuttavan sitä tyylipuhtaasti ja linjakkaasti.
Ura. Arvoin tässä kahden sanan (Urheilu ja Ura) välillä, ja pakko on myöntää, että työ vie enemmän kapasiteettia ja ajatuksiani kuin liikunta, oli se sitten oikein tai ei. En ole rakentanut uraani mitenkään suunnitelmallisesti, vaan tarttunut vain eteeni osuneisiin mahdollisuuksin, ja ihan hyvinhän tässä on käynyt. Olen juuri nyt kutakuinkin täydellisessä duunissa, jota saan tehdän aivan mahtavien ihmisten kanssa, joten vähän jopa pelottaa, voiko tämän jälkeen enää olla muuta kuin alamäkeä, jos joskus jonnekin muualle päädyn?! Rima on ainakin tosi korkealla!

Vene. Perheemme uusin yhteinen harrastus, joka taitaa esiintyä täällä bloginkin puolella aina vain useammin - ja odottakaapas vain, kun saamme sen taas parin viikon päästä vesille! Loman alkaessa lähdemme useammaksi viikoksi saaristoa kiertämään, ja sitä ennen teemme tässä lähivesillä lyhyempiä reissuja. Tässäkin opin koko ajan uutta, ja tämän kesän tavoitteena on oppia rantautumaan ihan itse (hui!!).
Wellness. Trendisana, jonka voi tulkita monella eri tavalla, mutta joka itselleni tarkoittaa tasapainoa elämän eri osa-alueiden välillä ja sopivaa mielenrauhaa keskellä arjen hurjinta hässäkkääkin. Tätä tavoittelen!
X -Nautin siitä, että elämässä on yllätyksiä ja uusia käänteitä, ja kirjain X edustakoon tulevaa tuntematonta.
Ystävät. On niitä, jotka kävivät elämässäni ja olivat useankin vuoden kovin läheisiä, kunnes tiemme (ja ajatuksemme?) erkanivat. Ja niitä, jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta asti; jatkamme aina pitkänkin tauon jälkeen siitä, mihin viimeksi jäätiin ja tunnen heidän seurassaan itseni aina noin 15-vuotiaaksi. Ja onneksi, onneksi olen saanut vielä aikuisiälläkin ihania uusia ystäviä, jotka hauskuuttavat ja rikastuttavat elämääni aina kun vain ehdin tekemään heille tilaa ja aikaa. Olette kaikki kamalan tärkeitä!
Zorro. Pieni poni, joka on osoittautunut minulle suureksi haasteeksi.
Åbo. Opiskelukaupunkini, jonka jokirantaan palaan aina todella mielelläni.
Äiti. Palaan listan alun teemaan, mutta mitään tärkeämpää sanaa en tähän kohtaan voisi laittaa. Antoisin ja haastavin elämäntehtävistäni. Myös oma äiti on kovin tärkeä, vaikka nykyään näemmekin aivan liian harvoin; ehkä nyt, hänen jäätyään juuri eläkkeelle, tämä asia voisi jopa muuttua.

Ö. Saari, joka meillä on käytössämme kesäpaikkana Turun ulkosaaristossa, ja jossa lepäävät niin mieli kuin katsekin. Matka perille tuntuu aina pitkältä, mutta tuntuu heti perille päästyämme vaivan arvoiselta. Siellä aika pysähtyy ja kiire kaikkoaa: jaksan keskittyä lukemiseen ja kivien heittelyyn aivan eri tavalla kuin arjen pyörityksessä.