Baseball -henkeä (päivän asu)

Apua, miksi mun jalat näyttävät ihan rupisilta?!
No eivät ole!

Aamulla oli sen verran vilpoista, että oli "pakko" (lue: olen odottanut koko kesän, että olisi sopiva keli!) pukea lämmikkeeksi tämä uusi Jaegerin jakku. Viis siitä, että se piti heti riisua pois päältä, kun pääsin officelle - yritin itsepintaisesti lounaallekin siirtyessä pitää sitä ylläni, vaikka vähän kuumahan mulle kieltämättä tuli.

Neuletakki Jaeger

toppi Cos

hame Whistles

kengät Ecco

Ja samoilla kengillä mentiin kuin eilen ja toissapäivänäkin; nyt olen todistettavasti käyttänyt noita sandaaleja jo kolme kertaa tänä vuonna, eli eivät olleet mikään hukkahankinta nuokaan :-)

Olenko muuten jotenkin hassu, kun en ole kertonut tästä blogistani juuri kenellekään? Mitä pidempään tätä harrastustani jatkan, sen kummallisemmalta tuntuu pitää tämä ihan vakan alla - vaikkei mulla olekaan mitään suurta salattavaa, enkä ole koskaan mitään Top Classified -juttuja tänne kirjoitellutkaan. Teitä lukijoita alkaa olemaan päivittäin jo suhteellisen suuri määrä (kiitos sinne ruutujen toiselle puolelle!), että jossakin vaiheessa paljastun kuitenkin - ehkä tulen sitten siinä vaiheessa kaapista ulos :-)

*****
Olen - taas - yksin kotona; en oikein itsekään tajua, missä vaiheessa tuosta pellavapäisestä lapsosesta tuli niin iso ja itsenäinen, että tällaisina kauniina kesäpäivinä hänestä ei näy päivällisen jälkeen kuin vilahdus ennen iltapesua. Olenkin ottanut tavaksi pötkötellä hänen vieressään sängyssä juttelemassa päivän kuulumisia ihan rauhassa ennen kuin sanon hyvät yöt, sillä se tuntuu olevan sellainen sopivan raukea ja rento hetki, jolloin kymmenkesäinenkin avaa vähän sielunmaisemaansa ja kertoo, mitä kuuluu. Aika huolettomalta ja onnelliselta hänen elämänsä vaikuttaa, mikä taas saa oman mielen levolliseksi; pidän kovin tärkeänä, että lapsi saisi elää lapsena ilman suurempia murheita tai hankaluuksia, vaikka niitä pienempiä vastoinkäymisiä pitääkin oppia sietämään. Ja juuri nyt tuntuu siltä, että vaikka meitä onkin tässä perheessä kaksi uravanhempaa (kamala sana, btw!), olemme myös osanneet priorisoida perhe-elämän muiden kiireiden edelle, ja poikamme on toivottavasti saanut hyvät eväät elämään ja vankan uskon omiin kykyihinsä. Tosin sitä uskoa koetellaan monta kertaa viikossa matikanläksyjen äärellä, mutta eihän kaikki voikaan olla liian helppoa; Saksan opiskelu on sentään alkanut reippaalla otteella, Gott sei Dank!

Näin syvällisin miettein tänään, onneksi sentään iloisista asioista! Aurinkoa iltaanne!