It's all about me (taas!)

Sain Taralta jo aikoja sitten haasteen, jossa pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Vähän aikaa tässä kesti, mutta nyt oli hetki aikaa syventyä taas omaan itseeni ja laatia lista.

Kiitos Taralle ja käykääpäs tutustamassa hänen blogiinsa; siinä missä minä tuskailen etsiessäni tarpeeksi lyhyitä housuja 160-senttiseen varteeni, on Taralla aivan päinvastainen ongelma pitkien säärtensä suhteen - hassu pieni yksityiskohta, joka jaksaa huvittaa minua ;-)

Lisähaastetta haasteeseen tuo se, että olen jo kerran kertonut kahdeksan asiaa itsestäni (täällä), ja nyt pitäisi siis keksiä toinen mokoma lisää. Here goes:

1) Mulla on viherpeukalo keskellä kämmentä
Tunnen kamalaa alemmuudentunnetta, kun kaikki muut tekevät pyhiinvaellusmatkojaan Plantageniin ja muihin vastaaviin liikkeisiin heti kesän alussa - itselleni se ei tule mieleenkään. Meidän yhdet ja ainoat sekalaiset kesäkukat saatiin lahjaksi yhteistyökumppanilta ja ne kestivät ennätyksellisen hienosti monta viikkoa hengissä (kiitos tasaisten kesäsateiden, mehän olimme veneilemässä monta viikkoa putkeen).

2) Tykkään autoista ja autolla ajamisesta
Oma autoni on aina pieni kauppakassi, mutta koska mieheni on aivan täysverinen autoaficionado, pääsen aika usein nauttimaan hänen autonsa ratissa - tosin näytän varmaan siltä, kuin olisin lainannut isäni autoa, kun kuikuilen pienenä ihmisenä ison auton ratin yli :-) En kaahaile hullua ylinopeutta jalkakäytäviä pitkin, mutta tykkään kovasti siitä tunteesta, kun 250 hevosvoimaa murahtaa ja auto singahtaa valoista eteenpäin. Ei, en lähde viivalle muiden nopeiden autojen kanssa!

Siitä päästään kätevästi seuraavaan kohtaan:

3) En ole koskaan saanut ylinopeussakkoja
Kerran kävi lähellä, kun peltilehmä välähti, mutta siitäkin tuli vain huomautuskirje. Mies on pärjännyt tässä asiassa paljon kalliimmin kuin minä...

4) En osaa perata kalaa
En ole koskaan kokeillut, enkä halua oppiakaan. En myöskään irrota kalaa koukusta - näin opetetaan lapsi omatoimiseksi!

5) Innostun uusista asioista, mutta olen myös mahdottoman muutosvastarintainen jäärä
Lähden aina intoa puhkuen uusiin projekteihin mukaan, joskus vähän liiankin nopeasti ja liian vähäisellä harkinnalla/ suunnittelulla. Hetken päästä sitten huomaan, että tuli lähdettyä vähän liian nopeasti ja hatarilla tiedoilla matkaan, ja joudunkin palaamaan alkuun. Ja palauttamaan kauppaan ostamiani tavaroita tai tarvikkeita  - tämä ilmiö korostuu erityisesti kodinparannusprojekteissa.

Sitten taas joihinkin asioihin suhtaudun niin sentimentaalisesti, etten pääse prosessissa edes alkuun. Muutto on yksi esimerkki tästä: tuntuu aivan liian vaikealta ajatukselta repiä lapsi irti näiden kavereiden jengistä ja uuteen kouluun, itse joutuisin opettelemaan uudet juoksu- ja koiralenkit ja miten sitä oikein optimoisi parhaan työmatkan?! Kyllä, noin säälittävä olen...

6) Olen äärettömän lojaali
Liittynee varmaan tuohon muutosvastarintaan: kun tutustun johonkin paremmin, haluisin olla kavereita ihan forever. Työnantajiinkin sitoudun vahvasti (jos työpaikka on kiva, siis) ja esimerkiksi nykyisestä työtilanteesta monet kaverit ovat kommentoineet, että tunnun olevan ihan poikkeuksellisen kiinnittynyt sekä firmaan että työyhteisöömme.
Ja mikäs sen hienompaa: on mahtavaa löytää itselleen sellainen työ, jossa niin työn sisältö, esimiessuhde kuin työkaveritkin natsaavat - saman tilanteen soisin jokaiselle!

7) Asuin ennen aikuisikääni pitkään ulkomailla
Luen siksi edelleen eniten kirjoja englanniksi (Marian Keysin teksti suomeksi on vain kalpea varjo alkuperäisestä, vaikka olisi miten taitava suomentaja tahansa), ja niiltä ajoilta on myös perua ärsyttävä tapani viljellä englanninkielisiä lasautuksia tavallisen puheen seassa (myös täällä blogissa).

8) En tykkää leivonnaista tai kekseistä
Suklaakakku on poikkeus, sitä rakastan. Mulla on lapsuudentrauma, joka syntyi niin kuivasta mustikkapiirakasta, ettei sitä pystynyt nielemään ja jonka hädissäni survoin farkkujeni taskuun. Sen jälkeen en ole tykännyt oikeastaan mistään muusta kuin tuoreesta pullasta ja oikein raikkaasta (lue: paljon marjoja ja runsaasti kostutettu) kermakakusta. Toki syön pakon edessä ja nälkääni ihan mitä vaan, ja silloin huomaan, että ihan hyviähän ne ovat, mutta mulle ei siis ole kehittynyt sellaista kakkuhimoa, minkä tunnistan monissa muissa ihmisissä.
Kompensoin pois jättämäni leivonnaiset mm. karkeilla ja suolaisilla herkuilla, joten kalorikiintiöni kyllä täyttyy, olkaa huoleti :-)

No niin, huh, selvisin haasteesta ilman megajärkyttäviä paljastuksia! Nyt meidän perhe lähtee Uivaan venenäyttelyyn - toivottavasti palaamme sieltä ilman uuden veneen avaimia..