Haikeat heipat

Kuulkaa ystävät, niin ihanaa ja antoisaa kuin tämä blogin pitäminen onkin, on nyt ihan pakko todeta, ettei aikani millään riitä kaikkeen. Ottaen huomioon viimeaikaisen postaustahtini tämä ei varmaan ole yllätys kenellekään, mutta olen itse pitänyt itselleni yllä toivoa siitä, että kohta aktivoituisin taas... vaan sitä päivää ei ole näkynyt, joten ehkä näin kesän aattohetkellä on hyvä olla rehellinen tämänkin asian* suhteen.

*se toinen on tietysti kavalasti kasvava keskivartalolihavuuteni :-D 

Hues of Black vetäytyy nyt hiljaiseloon täällä interwebissä määrittelemättömäksi ajaksi, mutta jatkaa Instan puolella (@huesofblack) elämästä nauttimista - tule sinne messiin, jollet vielä ole! Ihanaa kesää ja kaikkea muutakin!

XOXO

Juhlaretonkeja

Tykkään kovasti pukeutua juhliin, mutta koen asiasta myös jonkun verran paineita, sillä sopivien juhlavaatteiden löytäminen ei ole mikään läpihuutojuttu: pakosti peiteltävää on sekä vatsanseutu että käsivarret. Vatsani on läski, ja käsivarsissani on suomalaisten kansantauti, ketosis pilaris, joka tarkoittaa punaista ja hennosti näppyläistä ihoa. Äh!

Niinpä yhteistyötarjous vanhalta kaveriltani, Espritiltä, tuli ihan hyvään saumaan: kesä on kiivainta juhlien aikaa, ja nyt viimeistään pitää olla hereillä ja valppaana, jos haluaa ehtiä hankkimaan itselleen uutta juhlarompetta!

Espritin valikoimista löytyy aivan ihania mekkoja, mutta kun huomioi noi omat tiukat tekniset reunaehdot, ei vaihtoehtoja löytynytkään aivan älyttömästi - tässä kolme mieluisinta:

Eka mekko on näistä arkisin, mutta siten myös monikäyttöisin, ja varmasti asusteilla hyvinkin juhlavaksi puettava. Pitsi on edelleen pop, joten keskimmäinen mekko oli helppo valinta - kohokuvioinen matsku hämää myös vähän vartalon muotoja piiloon :-) Vika mekko on myös kesäinen ja oikeastaan kaikenlaiseen edustukseen sopiva - kukkakuosi ei vanhene koskaan!

Viime aikoina/ vuosina olen myös opetellut käyttämään hameita, ja niitäkin bongasin tähän postaukseen kolmin kappalein:

Eka on näistä se juhlavin, ja mielestäni tosi kaunis. Toinen hame, sekin pitsiä, on tässä stailattu morsiamen päälle, mutta toimisi mielestäni erilaisen yläosan kanssa ihan "tavallisena" juhlavaatteena oikein hyvin. Tuo vika hame ehkä vähän kysymysmerkki, ja ehkä se sopisi paremmin vähän nuoremmalle kantajalle kuin tällaiselle täti-ihmiselle?! No, noissa hameissa on sitten vielä se haaste, että niiden pariksi pitäisi löytää vielä sopiva yläosa, ja siinä on tietysti omat kommervenkkinsä...

Hienoja ja sellaisia omalta tuntuvia mekkoja on tosi vaikea löytää, ja olenkin aina ollut sitä mieltä, että jos joku täydellinen tulee sattumalta vastaan, on se aivan pakko ostaa siltä seisomalta - enkä ole katunut yhtään sellaista pakkohankintaa! Ja sitten taas silloin, kun lähtee etsimällä etsimään jotakin, ei todellakaan löydä yhtään mitään ja päätyy pahimmassa tapauksessa ostamaan sellaisen sinne päin -vaatteen, jota käyttää tasan kerran pakon edessä, minkä jälkeen se siirtyy kaapin perukoille ikiajoiksi. Tunnistatko?

No mutta, iloistahan on tietysti se, että erilaisia mahtavia juhlia ja bileitä on tiedossa, niistä pitää ottaa kaikki ilo irti!

The Biker

Perjantai oli olevinaan nahkatakkipäivä ja nappasin (tai siis nappautin) tuon ekan kuvan ihan live action -tilanteessa - vain tajutakseni, että huivi taitaa peittää koko rotsin :-D No, toiseen kuvaan asettelin takkia "paremmin" ja vedin vetskarinkin kiinni - ja kuvasta näette, miksi en koskaan, ikinä, koskaan tule pitämään takkia tuolla tavalla, sillä sehän vallan korostaa pulleaa keskivartaloani! Tavallaan kyllä tiedostin tämän tosiasian, mutta kyllä kuvat viimeistään pakottavat kohtaamaan raadollisen totuuden... Joo-o, takin käyttökuukaudetviikot tulevat selkeästi sijoittumaan juuri tähän loppukevääseen, kun ulkotakkeja vielä käytetään ja jopa muhkea huivi on tarpeen lämmikkeenä. Aika kalliit käyttökerrat siis tiedossa tälle rotsille - jonka on paree olla ikuinen, kuten kaikissa oikeissa muotiblogeissa luvataan!

takki Whistles | neule Y.A.S. | huivi Balmuir | farkut rag&bone | Adidas Superstars

Mallailin takkia myös juuri maaliskuussa esittelemäni Max Maran hameen kanssa, ja sekin oli ihan toimiva setti. Ei kuvia.

Vappu oli ja meni ilman sen suurempia juhlallisuuksia; vietimme kyllä kavereiden luona oikein hauskan illan, mutta meillä ei siis ole mitään vuosittain toistuvia perinteitä, emmekä ole koskaan jaksaneet könytä Ullikselle aamuvarhain, vaan päinvastoin nukuin makoisasti jopa kymmeneen asti ja katselin sen jälkeen Vain elämää -jaksoja (ihana Robin! ihana Samu Haber!) pitkälle iltapäivän puolelle oikein hyvällä omallatunnolla.

Lyhyt työviikko on myös arjen pieni lahja, ja viikonloppuna juhlin parhaan ystäväni pyöreitä vuosia -. vielä kun keksisin niihin kemuihin jotakin säkenöivää päälle pantavaa!?

Wazzup?

Heippa teille! Taas on vettä virrannut Vantaanjoessa ja kuu tehnyt kiertojaan viime postauksen jälkeen - olen jo monta kertaa miettinyt, että luovutan ja pistän pillit pussiin tämän blogin suhteen, mutta sitten tuntuu niin kivalta, kun löydän tämän muutaman minuutin kirjoitushetken ja voin julkaista pari asukuvaa... lainaan siis Lady of the Messin "Hidas bloggaaja" -mentaliteettia, bloggaan silloin kun ehdin ja annan itselleni jo etukäteen anteeksi :-D Ihanaa, että olette kuitenkin jaksaneet pysyä lukijoina, ja jokunen uusikin on liittynyt seuraan!

No mutta hei, nyt kiinnostaisi kuulla, miten olette ottaneet omaksi uuden farkkumuodin, joka heittää skinny-malliset jamekset kaapin perälle ja tarjoaa tilalle näitä erilaisia leveämpiä malleja: mum/ boyfriend/ flared ja jopa bootcut jeans ovat nyt päivän sana. Joko kaapistanne löytyy joku edellämainituista?!

Koska haluan pysyä aina edes jollakin tavalla muodissa mukana, ostin minäkin omat leveämmät farkut - tosin Gapilta, jossa ne eivät maksaneet montaa kymppiä, sillä epäilen että tämä trendi ei ole aivan ikuinen... ja voi hyvänen aika, miten onkaan vaikea tottua tähän uuteen tyyliin - näytän mielestäni aivan törpöltä!

Ekassa kuvassa on se mieluisampi asukokonaisuus, eli farkut ja korkkarit niin, että paljaat nilkat saavat vilkkua. Vaan eihän tuollaisesta vapaudesta pääse Suomessa nauttimaan vielä pitkään aikaan, ja niinpä toinen kuva on paljon lähempänä nykytilaa.

Eli nilkkurit jalassa täällä etelässäkin painellaan edelleen - ja tosiasiassa topin päällä on myös neuletakki lämmittämässä.

toppi By Malene Birger 

farkut Gap

korkkarit Boden

nilkkurit &Other Stories 

Toinen totutteluprojektini on nahkatakki, sillä pitkällisen itsetutkiskelun (olenko oikeasti nahkatakkityyppiä? tuleeko sitä käytettyä?) jälkeen hankin vihdonkin itselleni biker-rotsin, ja - lyhennytettyäni tietysti sen hihat - olen nyt pari kertaa uskaltautunut ovesta ulos se päälläni; en ainakaan huomannut, että kukaan olisi nauranut mulle, joten ehkä sekin on ihan ok :-) Teen siitä oman postauksen myöhemmin (lupaamatta mitään tarkkaa aikaa, jolloin tämä seuraava ihme voisi tapahtua).

Muuten arkeen kuuluu ihan sitä samaa: hevosharrastus vie nykyään aikaani jopa neljä iltaa viikossa, ja se selittääkin suurimmaksi osin sen, etten ehdi enää bloggamaan niin aktiivisesti. Töissä on tasaisen tappava sopiva kiire, ja teinipoikamme on päivä päivältä enemmän, noh, teini. Ja vaikka pääsiäisenä vielä laskettelimme Lapin lumilla, odotan jo kovasti veneen laskua ja tuomista Helsinkiin (se talvehti tänä vuonna Tammisaaressa); vapuksi se ei taida ehtiä, vaikka olisi ollut aika hauska pitää pieni vappuvastaanotto veneellä melkein keskellä kaupunkia.

Ja kuulkaa, ensi viikolla juhlimme mieheni kanssa 15-vuotishääpäiväämme, mitä pidän näin aikoina varsin kelvollisena suorituksena! Siihenkin liittyen mulla on sormusprojekti meneillään, ja uusi malli on itse asiassa jo speksattukin - sen valmistaminen vain kestää kolme viikkoa, joten palaan aiheeseen sitten, kun mulla on kivet kädessä.

Nyt lähden koiran kanssa kävelylle ilta-aurinkoon, ihanaa! Pus ja moi!

Juhlahumua

Etsin jo viime kesästä lähtien itselleni sopivaa pidempää hametta, ja tämä Weekend Max Maran  versio tuntui heti ihan omalta: helppo yhdistää mihin tahansa [mustaan] toppiin ja kankaaseen kudotun kultalangan ansiosta sopivan juhlava. Pari päivällistä on jo tässä mekossa vietetty, ja viime viikolla yksi gaalakin.

toppi Banana Republic

hame Weekend Max Mara

kengät Boden

laukku Saint Laurent

Toppi oli vähän hätäratkaisu kaapin perukoilta, ja se lähtee pesun jälkeen myyntiin (käytän muuten paljon Zadaa-applikaatiota, tosi kätevä!), sillä se on jännästi päässyt kutistumaan talven aikana ja niin vaikea kuin onkin myöntää, etten ole yhtään laihtunut aktiivisesta ratsastamisesta huolimatta, on pakko katsoa totuutta silmiin ja yrittää pukeutua oikean kokoisiin vaatteisiin, vaikka se vaatiikin nöyrtymistä suuremman vaatekoon edessä. Tarvitsen siis lisää mustia toppeja - myös yhden melkein vyötärömallisen hameen kanssa  yhdisteltäväksi!


Toivottavasti teillä oli mukava viikonloppu? Olen suorastaan riehaantunut lisääntyneestä päivänvalosta, loskan alta paljastuvasta asfaltista, lintujen laulusta ja aurinkolaseista! Pääsiäisenä laskettelemme (ja mina ratsastan issikoilla) vielä Ylläksellä, mutta siitä jo muutaman viikon päästä lasketaan vene vesille ja ekat viikonlopun veneilyreissut alkavat. Ja sitten onkin jo kohta kesä ja loma, oi mahtavuus!


Aurinkolasien lisäksi odotan myös sitä, että saisin koko kenkärepertuaarini käyttöön ja pystyisin ilman välitöntä keuhkokuumeen uhkaa paljastamaan nilkat ja kulkemaan ilman sukkia - pieneen olisin siis minäkin tyytyväinen :-D


Nyt täytyy kuitenkin vetäytyä yöpuulle asap, jotta saisin itseni jollakin ihmeellä kasiksi töihin (kuka hullu sadisti buukkaa maanantaiaamulle kasin palaverin?!). Öitä!

Pieni päivitys

Hyvää launtai-iltaa! Oli ilahduttava huomata, että joku uskollinen sielu oli jaksanut käydä kurkkimassa kuulumisiani, vaikka helmikuu hujahti ohi ilman ainuttakaan päivitystä. On ollut kuulkaa kiire! Tai oikeastaan paljon tekemistä, sillä ehdimmehän toki lomailemaankin viikon Ranskan Alpeilla, joten ihan pelkkää puurtamista ei elämä ole ollut :-)


Kuva-aineistoni on nyt silti vahvasti Instagramiin pohjautuvaa - käy muuten tsekkaamassa @huesofblack Instassa, jollet ole vielä niin tehnyt. Tai ei siis ole mikään pakko, mutta jos haluat. Kiitos.

Shoppausintoni on ollut vahvasti kallellaan sisustuksen puolelle, ja ehkä siksikin on ollut vähemmän kerrottavaa pukeutumisen puolelta. Olkkari (kuvassa oikealla) alkaa olemaan aika tyydyttävässä kuosissa - en enää keksi, mitä lisää voisin sinne hankkia :-)


Matto tuli jo pestyä useampaan otteeseen, sillä koira oksensi siihen, ja kun omat pesuyritykseni eivät onnistuneet, jouduin viemään sen pesulaan - missä se pestiin kahteen otteeseeen. En tiedä mitä tästä opin? Ehkä sen, että kannattaa turvautua samantien ammattilaisten apuun sen sijaan, että yrittäisi pestä poreammeessa mattoa, joka märkänä painaakin aivan tuhottomasti, ja jota ei sitten saa mihinkään kuivumaan...


Vasemmassa kuvassa näkyy takkahuoneen kulmaa - ja uusi lamppuni, my precious, Louis Poulsenin VL38. Malli on ehkä vähän harvinaisempi, eikä se toki ole ollut edes markkinoilla kuin viime syyskuusta. Alunperin Poulsen suunnitteli sen Köpiksen Radiohusetiin jo 1940-luvulla, joten ihan viimeisimpiä designin valtavirtauksia se ei edusta, mutta se onkin mielestäni nimenomaan ajaton ja juuri siksi niin hieno. Mallista olisi olemassa myös pöytälamppu, jonka haluaisin jossakin vaiheessa hankkia - mutta sainpahan edes yhden kivan valonlähteen takkahuoneenkín puolelle (katossa on niin kamala Ikean spottiviritelmä, että sitä ette tule koskaan näkemään kuvissani!).


Ja hei, on mulla vähän uusia vaatteitakin, mutta aikaa niiden kuvaamiseen ei vain ole ollut. Yritän tsempata, sillä haluan ehdottomasti esitellä teille uudet culottes-housuni! Olin niin ihastunut viime syksyn Marimekon liehulahkeisiin, että uskalsin hankkia toisetkin vähän vastaavat, vaikka jossakin vaiheessa sekin muoti menee taas ohi... Odotan jo polttavalla innolla lämpimämpiä keleja ja kevyempia kenkiä - talvella kun tulee käytettyä vaan niitä muutamaa kenkäparia, joihin ehtii kyllästymään niin totaalisesti pitkien, pimeiden kuukausien aikana. Kesäkenkiä mulla on moninverroin enemmän, ja sitä kautta myös paljon enemmän mahdollisuuksia erilaisiin asuyhdistelmiin.


Palataan siis asuasioihin pikimmiten, pus pus!

Leather forecast

Oikein hienoa iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle! Olisin halunnut napata päivänvalossa pari sisustuskuvaa (kun oli taas pitkästä aikaa hienot tulppaanitkin - ihan omaksi iloksen ostin, enkä sentään blogia varten), mutta koiraparkamme oksensi täysin yllättäen uudelle, valkoiselle matollemme, ja se on nyt poreammeen reunalla kuivumassa... se siitä ideasta sitten :-)

Onneksi oli asukuvia valmiina, joten tässä viime viikon rennompaa settiä: on nahkahousua, huivia ja tennaria! Ja vino poseeraus kaupan päälle.

huivi & neule By Malene Birger

nahkahousut Selected Femme

Miten olenkaan pärjännyt näin pitkään ilman nahkahousuja? Nehän käyvät ihan joka tilanteeseen: tennareiden kanssa ne ovat tosi rennot, korollisten nilkkureiden kanssa aika rock, ja korkkarit taas tekevät niistä ihan salonkikelpoiset!

Joku kyseli tuolla edellisessä postauksessa, onko näihin tullut polvipusseja, ja vastasin, ettei vielä ole pahempaa venymistä nähtävissä. Olettaisin, että näin pehmeä nahka kyllä antaa jonkin verran periksi, mutta olen sinut sen kanssa - täysin joustamaton nahka olisi varmaan aika ikävän tuntuinen päällä.

Tämä on ollut ihanan rentouttava viikonloppu, sillä en tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Ihan vähän siivoilin ja pesin pyykkiä, mutten sitäkään liikaa. Katsottiin koko perhe paljon telkkaria, syötiin hyvin ja oltiin vain - ihan parasta! Onhan niissä ohjelmaa täynnä olevissakin viikonlopuissa paljon hyvää, mutta kun sunnuntaina tuntuu siltä, että pitäisi olla vielä yksi päivä viikonlopusta toipumiseen, ei maanantaita odota aivan yhtä voimaantuneena kuin tällaisen lepoilun jälkeen. Eli Monday, bring it on!

Kosmetiikan kultakimpaleet

Olen aina aika ajoin kehunut yksittäisiä kokeilemiani kosmetiikkatuotteita, mutta nyt halusin nostaa esille kaikkien aikojen luottopelureita, joita ilman en koskaan voi olla - tai joiden pariin huomaan palaavani aina vain uudestaan ja uudestaan.

Laitetaan ensin kroppaa likoon *nauraahihittelee itselleen*: Kiehl'sin Creme de Corps on mahtava perusvoide, joka on hyvin miedosti hajustettu ja imeytyy suhteellisen nopeasti sen ravitsevuuden huomioonottaen. Se on siis erittäin tehokkaasti kosteuttava, mitä arvostan erityisesti talvella (kesällä en sitten olekaan niin tarkka kroppavoiteeni suhteen, ja kokeilen aina eri uutuuksia).
Keskellä näkyy La Roche-Posayn Lipikar -voide, joka on ylivertainen kuivan ja kutisevan ihon rauhoittaja! Etenkin sukkahousujen käyttö kuivattaa sääreni ja aiheuttaa suorastaan infernaalisen kutinan, ja jos vain saan Lipikaria ajoissa käsiini, en joudu raapimaan kinttujani verille - tätä ilman en siis voi elää!
Nuxen Rêve de Miel ("hunajaunelma") -käsivoide oli aikoinaan Hullujen päivien kampanjatuote, ja sitä tuli hamstrattua varastoonkin useampia purtiloita. Tämä on ollut yöpöytäni vakkkari jo monta vuotta. Tuoksu on aika voimakas, mutta koska tykkään karvasmantelista niin kosmetiikassa kuin Amaretonkin muodossa, on tämä ehdottomasti lempparikäsivoiteeni. Sanomattakin lienee selvää, että se kosteuttaa hyvin ja imeytyy nopeasti :-)

Kasvojen ihonhoiden suhteen olen varsin vaihtelunhaluinen uutuuksien perässä juoksija, mutta tämä kolmikko on mukanani aina! Ardenin Eight Hour Creamiin olen luottanut jo vuosikymmeniä (se oli muuten opiskelija-aikoina aika tyyris investointi!), ja koukuttanut sekä miehen että pojan saman rasvan pauloihin. Hoitaa niin kynsinauhat, kantapäät kuin huuletkin, ja toimii tarvittaessa vaikka meikin korvikkeena.
Cliniquen Turnaround Serum on myös jo aikoja sitten tiensä käyttööni löytänyt tuote, jota ostin taas Stockan alesta ison putilon. Se on öljytön, ihon uusiutumista edistävä seerumi, jota käytän yövoiteen alla - joskus päivisinkin, sillä se jättää ihon ihanan sileäksi heti kättelyssä.
Yövoiteiden aatelia on Vichy Idéalia -sarjan geelimäinen Skin Sleep -voide, joka ravitsee, muttei tuki helposti rasvoittuvaa ihoani. Bonuksena ihana tuoksu :-)

Kynsienhoidossa on yksi ylitse muiden: Essie. Apricot oil on kynsinauhojen pelastaja: jollei tätä ole saatavilla, nypin hermostuksissani ajatuksissani kuivat kynsinauhatikut todella ikävästi haavoille, mikä on sekä kipeää että kamalan näköistä!
Gel Couture -kynsilakka on kestävyydeltään aivan ylivertainen kaikkiin muihin kokeilemiini lakkoihin, ja huomaan että oikeastaan kaikki muut lakat ovat jääneet paitsioon, kun turhauttaa olla heti parin päivän päästä paikkaamassa manikyyriä ekan kerran. Toki kevyt kotityöt ja tallielämä ovat varsin suuri haaste mille tahansa lakalle, ja olenkin useampaan otteeseen harkinnut geelikynsiä - haasteena on huollot: mistä välistä löytäisin niille aikaa?!

Last, but not least: Cliniquen Chubby Stick -huulipunakynä, jonka sävyä 08 luulen jo omaksi luonnolliseksi huulteni väriksi, koska en käytännössä koskaan ole ilman tätä (töissä, kotona kyllä). Kasia pystyn sutimaan huuliin ilman peiliä, kirkkaammat/ tummemmat sävyt - joita multa löytyy siis ehkä tusinan verran - vaativat vielä vähän tarkempaa levittämistä. Kosteuttaa ja pysyykin yllättävän hyvin! Valitettavasti tuo minun sävyni on jostakin käsittämättömästä syystä poistettu myynnistä koko Euroopan mantereelta, ja vaikka nyt hamstrasin sitä Strawberry.netistä kuuden puikon satsin, joudun jossakin vaiheessa etsimään tälle korvikkeen....Onneksi se päivä ei ole vielä, sillä joudun varmaan luomaan koko identiteettini uudestaan siinä vaiheessa :-O

Tässä minun lemppareitani - oliko joukossa yhtään tuttuja tuotteita? Otan myös mielelläni suosituksia muista hyvistä laatutuotteista vastaan, sillä vessan kaappiin kyllä mahtuu vielä monta hyvää uutuutta näiden klassikoiden rinnalle!

Nahkahousut

Nahka on ollut lempparimatskujani jo pitkän aikaa, mutta tähän asti lähinnä hameissa. Tajusin kuitenkin jonkin aikaa sitten, ettei kokoelmani olisi läheskään täydellinen ilman näitä klassikoita, nahkahousuja*.
*mulla oli vain tekonahkaiset, leveämmät housut, mutta niitä ei nyt lasketa

Ja kun olin ajatuksen saanut päähäni, en tietenkään saanut rauhaa ennen kuin sopiva pari oli jalassani - onneksi siihen ei mennyt kovinkaan kauaa :-)

neule Samuji

housut Second Female

buutsit Billi Bi

Tilasin itse asiassa sovitukseen kaksi eri kokoa, joista kuvassa jalassani on se pienempi, johon päädyin - onneksi en tyytynyt ensimmäiseen pariin, jonka mukava väljyys hieman epäilytti, vaan jaksoin tilata vielä toisetkin sovitukseen. Eihän tämä S-koko näytä tuossa kuvassa yhtään pinkeältä!?

Lahkeet  näissä on hieman pitkät, joten aion viedä nämä luotto-ompelijalleni, joka lupasi tehdä ylijäävästä nahasta housuihin vielä vyölenkit, joilla saan pidettyä aavistuksen makuuni matalavyötäröiset housut päällä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mutta hei, jotakin tässä on nyt tapahtumassa: leopardikuosia, nahkahousua....ei kai mulla ole joku tiedostamaton ikäkriisi? Yritänkö olla iätön rokkimimmi, kun oikeasti pitäisi pukeutua aseman ja iän mukaisesti paljon hillitymmin? Ja voiko nahkahousuja käyttää töissä (ja olla edelleen jotenkin uskottava)? Onko korkkarit + nahkahousut aina too much? Kysymykset risteilevät päässäni!

Hillitty puuma

Poikaani nauratti, kun hän kuuli minun kertovan puhelimessa uudesta ostoksestani, jota kuvailin hillityksi leopardikuosiksi - "onko sellaista muka edes olemassa", kuului heti kommentti vierestä :-) Ja tottahan se on, ettei leopardi nyt ole se kaikkein maltillisin kuosi - mutta silti väitän, että tämä on siitä melko kesy versio.

Kuvanlaatu on mitä on, pahoitteluni! Valoa ei vain riitä, ei sitten millään, vaikka kuvaisi lauantaina keskellä päivää...

Neuletakki on By Malene Birgerin; kaikkea muutakin olin toiveikkaana  tilannut, mutta vain tämä oli tarpeeksi täydellinen. Sen lisäksi tilasin alesta Selected'in nahkahousut, mutta pelkään niiden olevan jo valmiiksi aavistuksen liian väljät, kun nahka kuulemma venyy - niinpä taidan joutua palauttamaan ne, vaikka jäin nyt tietysti pakkomielteisesti etsimään uutta paria, kun kerran olen saanut päähäni, että nahkahousuthan mulla on oltava.

Uusi vuosi on alkanut oikein mukavasti: kiireisesti, mutta kivasti. Nämä lyhyet työviikot eivät vain oikein sovi pirtaani, sillä toimin selvästi parhaiten pienen paineen alla, ja nyt ilmassa on vielä liikaa sellaista odotuksen ilmapiiriä. Töitä toki olisi, mutta kun deadline ei ole ihan suoraan nenän alla, annan itselleni liian helposti luvan hoitaa kaikenlaista vähemmän tärkeää - vaikka täytyyhän niihin rutiinihommiinkin (matkalaskut tai muut HR-raportoinnit, yäk!) joskus panostaa...

Mutta oikeasti arkeen palataan vasta huomenna, kun koulut taas alkavat, ja koko perhe pääsee kunnon unirytmeihin - kolmetoistavuotiaan mielestä valvominen on siisteintä ikinä, ja kun mieskin on kamala yökukkuja, on täällä eletty kuin pellossa. Nyt on ihan pakko ryhdistäytyä!

Kylläpäs teki muuten hyvää tämä pieni miniloma (taas) - tuntuu paljon pidemmältä kuin kolme päivää, vaikka tietty joulukin oli vasta. Palaan huomenna töihin ja oikeaan arkeen täynnä intoa ja puhtia, toivottavasti sinäkin! Pus!

En lupaa mitään!

Tuntuuko minusta vain siltä, vai onko pahin uudenvuodenlupausten kohkaaminen hieman vähentynyt edellisvuosista? Vai enkö ole vain vielä saanut käsiini vuoden ensimmäisiä naistenlehtiä, joissa suunnitellaan parempaa, liikunnallisempaa, onnellisempaa ja hoikempaa elämää? 

En ole oikein koskaan ollut Suurien Lupausten fani, enkä varsinkaan usko siihen, että juuri vuodenvaihtuminen olisi se ratkaiseva tekijä joka sysää ketään uuteen moodiin: omaa motivaatiotahan siinä tarvitaan roppakaupalla, eikä se käsittääkseni ole kalenterikuukausiin sidottu asia? 

Tämä kuva on vain muistuttamassa onnen hetkistä, joita tietysti toivon jokaiselle vuodelle mahdollisimman monia.

En siis lupaa mitään, mutta tiedän, että vuosi 2017 tulee olemaan entistä liikunnallisempi ja hitusen onnellisempi, sillä löysin itselleni vuokraponin, ja tallilla käyminen tulee siis olemaan osa arkeani vieläkin aikaisempaa tiiviimmin. Ihanaa! Perhe on asian kanssa suht’ sinut: miehelleni kelpaa about mikä tahansa järjestely, kunhan en haksahda ostamaan sitä omaa heppaa – ja tällä järjestelyllä vältämme sen [ainakin vielä hetkeksi]. 

Ratsatus on hyvää liikuntaa, vaikka sitä ei meinaa moni uskoa – mutta tulostin myös optimistisesti työpaikan liikuntalukkarin työpisteeni seinälle. Siitä reipas liikuntanainen ainakin tuijottaa minua joka päivä, ja ehkä intoudun taas käymään kahvakuulatunnilla kerran kvartaalissa, kuten viime vuonna tein. Se on muuten siitä kiva rytmi, että tietää todella tehneensä jotakin, kun kroppa on pitkäkestoisessa shokkitilassa monta päivää tunnin jälkeen :-D

Töissä meno varmaan vain kiihtyy; viime vuosi oli jo täynnä uusia työhaasteita, joista selvisin mielestäni varsin mallikkaasti. Otin vastaan koko organisaatiossamme uuden roolin, rakensin sen ympärille tiimin ja työprosessit, ja vaikka työ on vasta aluillaan, olemme saaneet siitä jo hyvää palautetta. Hyvä minä!

Ja kuten näette, yritän opetella kehumaan itseäni silloin, kun aihetta on. Fakta on, että johtajat saavat aika harvoin palautetta tai kehuja: jotenkin esimiehensä ylistäminen ei istu suomalaiseen työkulttuuriin (ylpistyy tuokin vielä, tai sitten tulkitsee perseen nuolemiseksi), vaikka siitä tulee oikeasti tosi hyvä mieli – usko pois! Hiljaisen omakehun lisäksi olen antanut positiivista palautetta aktiivisemmin omalle esimiehelleni, yksikkömme liiketoimintajohtajalle, ja niin vain hänkin on selvästi ollut ansaituista kehuista hyvillään. Tätä tapaa jatkan ja vahvistan! Vielä kun osaisin tehdä saman kotona, sillä siellä tulee selvästi purettua mieltä ja stressiä, kun ei oikein muuallakaan kehtaa: etenkin herkän teini-ikäisen kanssa yritän pitää temperamenttini kurissa – vaikka kyllä hänkin jo tietää, että äiti tulistuu nopeasti ja leppyy vielä nopeammin. 

Niin, mitään en siis lupaa, mutta kehitettävää kyllä löytyy…