Olen jo kouluajoista lähtien ollut aina aivan innoissani, kun saan aloittaa uuden vihkon - tai nykyään fiinimmin muistikirjan: ekaan, puhtaaseen sivuun sisältyy kirjoittamaton lupaus paremmista elämän- tai työtavoista, pidetyistä aikatauluista ja mielettömistä oivalluksista. Pari kuukautta myöhemmin voi sitten yrittää ottaa omista harakanvarpaistaan selvää ja tuskastella, miten harva asia onkaan toteutunut kirjattujen suunnitelmien mukaisesti.. Tai voi ihastella, miten paljon onkaan saanut aikaiseksi, ja miten fiksusti on osannut asioita järkeillä :-)
Tämä ilta menee vielä loman jälkimainingeissa: koira pitää hakea kennelistä, matkalaukut purkaa ja ekat pyykitkin pyöräyttää. Ruokakaupassa tajusimme onneksi poiketa jo lentokentällä, joten perusleivät ja -maidot riittävät viikonloppuun asti.
Loppukevennys vielä: mikä on nykyihmisen degeneroitumisen ääri-ilmentymä? Lentomatkustamisesta ja pitkästä istumisesta aiheutunut häntäluun "rasitusvamma". Mulla on joku sellainen, ja on muuten äärimmäisen tuskaista! Joo, naurakaa te siellä vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kaikista viesteistä, ihan pienistäkin. Kiitos kommentistasi!