Matkareportaasi - Khao Lak,Thaimaa

No niin, muutama kuva ja kommentti reissultamme, koska ainakin yksi lukija väitti olevansa edes aavistuksen verran aiheesta kiinnostunut :-)

Hotellimme oli upouusi The Sands by Katathani, joka siis tosiaan avattiin vasta marraskuussa, ja jossa tehtiin vielä viimeistelytöitä esim. kylttien ja istutusten suhteen - olikin välillä jopa hämmentävää kävellä tutun kohdan ohi ja todeta, että se vaikuttaa jotenkin ihan erilaiselta kuin viimeksi... Palmupuita oli istutettu illan aikana valtava rykelmä, johan se näyttää erilaiselta kuin pelkkä nurmikko :-) Pikkuproggikset ja -naputtelut eivät kuitenkaan häirinneet millään tavalla - se olisi ollut aika ärsyttävääkin.

Thaimaalaisittain varsin moderni respa.

Upgradasimme huoneemme merinäköalahuoneeseen, ja se kyllä kannatti! Upeita auringonlaskua jaksoi katsella ilta toisensa jälkeen.

Edit: huomasin, että huone oli peräti juniorsviitti, sitäpä en tajunnutkaan!

Altaita oli kaksi, tässä aikuisten allas, jossa me lilluimme aamusta iltaan (kuvassa etuallalla poreallas). Lastenaltaassa oli liukumäki, mutta siellä oli "kaikki liian pienet" lapsen sanoja lainatakseni.

Katos oikealla on itse asiassa allasbaari, jossa tuli istutttua niin lounas- kuin happy hour -aikaankin Unoa pelaten. Ja tuli pari raikasta mojitoakin juotua :-)

Sitten aamiaiselle: 

Floating Market -nimi viittasi näihin perinteisiin long tail -veneisiin, joista tarjoiltiin nuudelikeittoja. Thaimaalaiseen (ja käsittääkseni yleisemmin aasialaiseen) aamiaiseen kuuluu paljon sellaisia ruokia, jotka tuntuvat länkkäristä päivä- tai illalllisruoilta, enkä itse oikein osaa syödä tuhteja lämpimiä ruokia heti aamutuimaan.

Ah, mehubaari. Guavamehu oli jänskän makuista!

Ja tuoreita hedelmiä, ah! taas tällekin. Voi, kun joku pilkkoisi mulle joka aamu hedelmälohkoja!

Luin loman aikana seitsemän kirjaa, ja ilokseni loungesta löytyi jo edellisten turistien jättämiä pokkareita. Ei ole kamalampaa kohtaloa kuin olla lomalla ilman lukemista!

Loungetilat, joissa tietokoneita, pingis- ja läppäripöydät. Samassa rakennuksessa myös kuntosali ja Kids Room.

Välillä syötiin hotellin kahdessa ravintolassa, välillä katukeittiöissä ja tosi usein rantapuodeissa. 

Chillaillen rantabaarissa

Kuvassa mies ja poika (minun, siis!) ihan oikeassa reunassa kävelemässä poispäin.

Tämä tapaninpäivänä rantapuuhun rakennettu muistomonumentti pysäytti ja kosketti oikein todella.  Kyynelsilmin halasin omaa lasta tosi kovaa ja vieläkin itkettää, kun katson kuvaa.

Sitten iloisempaan aiheeseen, nimittäin uudenvuodenjuhliin. Kaikki oli todella vimpan päälle, kuten esimerkiksi tämä suurin koskaan näkemäni pomppuliukurata. 

The Kitchen Parade: keittiöhenkilökunnan juhlakulkue illan päätteeksi.

Onnea tuottavia lyhtyjä läheteltiin taivalle niin jouluna kuin uutena vuotenakin, ja oli mieletön näky, kun näitä oli  samaan aikaan tusinoittain leijumassa!

Teimme snorklausreissun Surinin saarille, ja se oli yhtä hieno elämys kuin aina ennenkin! Kuvia ei ole, mutta Ylen luontodokkarit ovat vain piirun verran hienompia kuin se kalojen ja korallien kavalkadi, jota pääsimme ihastelemaan. Sukeltamalla pääsisi vielä lähemmäksi ja vielä vaikuttavampien lajien äärelle, mutta toistaiseksi "pelkkä" snorklaus on riittänyt.

Kaksi viikkoa meni tosi nopsaan, vaikka emme tehneet juuri muuta kuin vietimme aikaa syöden, löhöillen ja lukien. Unoa ja Yatzya pelattiin joka päivä, onneksi tuli otettua ne mukaan, sillä pelillä sai harhautettua nälkävihaisen lapsen (ja joskus hänen äitinsäkin...) hyvin edes vähäksi aikaa...

Reissu oli tosi hieno ja ennen kaikkea rentouttava kaiken syksyn kiireen ja stressin jälkeen. Thaimaa on silti nyt nähty, joten ensi jouluna suuntaamme varmasti johonkin muualle - tai no, olen kyllä pari kertaa aikaisemminkin väittänyt samaa, mutta toivotaan, etten vuoden päästä kirjoittele taas uutta Thaimaan matkakertomusta :-) Ja nyt on kiva olla taas Suomessa, omassa kodissa - onnistuneen matkan merkki sekin!

P.S. Arvatkaapa miksi tämä vähäsen koostamisaikaa vaatinut postaus on valmiina jo näin aikaisin? Meidän perhe on herännyt joka aamu viiden pintaan; tänään osasimme pojan kanssa nukkua peräti seitsemään... perkeleen jet lag!