Päivän asu

Joulutähti on vielä hyvinkin voimissaan.

...mutta sitä ennen hehkutusta auringonvalosta - me siis todellakin olemme vihdoinkin matkalla kohti kevättä taas!

Hienosta kelistä huolimatta tämä perhe ei todellakaan ollut heti aamun sarastaessa hiihtämässä/pulkkamäessä/ladulla/vaeltamassa, kuten (näköjään) tosi monet aamunatsitaktiivit - goddamn Facebook, jonka ansiosta näkee tasan tarkkaan, miten hidasta oman pataljoonan toiminta onkaan muihin verrattuna!

Yleensä tietysti käännän asian niin, että me olemme tällaisia rentoja ja boheemeja tyyppejä, jotka kulkevat omia polkujaan ja noudattavat omia aikataulujaan :-)

Emme olleet tänäänkään ihan ensimmäisinä rinteessä, mutta ehdimme sentään päivänvalon aikana pariksi tunniksi laskettelemaan. Ja oli muuten kylmä (etenkin tuulisemmalla puolella), hrrr! Mutta kivaa oli kylmyydestä huolimatta; toivottavasti ehtisimme ainakin pari kertaa ennen hiihtolomaa vielä uudestaan mäkeen.

Vihti on mielestäni näistä lähellä olevista hiihtokeskuksista paras, mutta eipä esim. Messiläänkään ole ihan kamala matka, joten ajattelin että voisimme ensi kerralla suhata sinnekin asti.  Ja sitten toisaalta Peuramaa on niin lähellä, että sinne ehtii ihan arki-iltanakin, jos tarpeeksi hyvin aikatauluttaa ja suorittaa :-)

Lasketteluasun lisäksi päälläni oli tänään myös tämä COSin uusi hankinta. Luontevan poseeraukseni on tarkoitus korostaa nahkaisia hihoja.

****
Tiedättekö sen tyypin, joka onnistui (itselleen) sukkaa pukiessaan viiltämään omalla kynnellään jalkapöytäänsä syvän haavan ja katkaisemaan sen viiltäneen kynnen tosi, tosi syvältä, niin että koko peukalonpää on kosketusarka?!
Ai niin, sehän olen minä, The Tohelo #1.

Siis oikeasti, onnistun satuttamaan itseäni mitä uskomattomimmissa tilanteissa ja mitä kummallisimmilla tavoilla! Jouduin aikoinaan kävelemään kepeillä monta viikkoa jalkaani tulleen pehmytkudosvamman takia. Sain sen, kun pesin labradorinnoutajaamme suihkussa, ja siinä hösellyksessä (koira vihasi suihkua, vaikka rakastikin vettä...) painava shampoopullo tippui hyllyltä jalkapöytäni päälle. Ja tässä taannoinhan kipeytin häntäluuni istumalla lentokoneessa liian pitkään ja/tai huonossa asennossa. Ja voisin kertoa vielä monen monta muutakin tarinaa, vaikka pyrinkin aina aktiivisesti unohtamaan ne mahdollisimman pikaisesti... Onneksi en sentään yleensä satuta muita kuin itseäni!

Lapsukainen lähti vielä pelaamaan jääkiekkoa tuohon lähikentälle. On jotenkin kivan nostalgista, kun kaikki seudulla asuvat pojat kokoontuvat siihen iltaisin; siellä ne kaikki pelaavat sulassa sovussa, pikkunatiaisista yläasteikäisiin, välillä jonkun isäkin innostuu mukaan geimeihin :- )

Nyt napsautan saunan päälle ja käyn koiran kanssa iltakävelyllä. Nappaan kotimatkalla lapsen mukaan ja ajattelin* painua pehkuihin suunnilleen samassa aikataulussa kuin hänkin, jotta olisin iskussa ensi viikkoa varten. Kivaa loppuiltaa, siis!

*totuushan on se, että kukun taas puoleenyöhön ja aamulla väsyttää tolkuttomasti...