Kalsarikuosia

Ulkoilutin aamulla koiran päälläni pipo, hanskat ja untsikka; jaloista paleli, joten pitää kaivaa Uggitkin jo esiin. Ja vaikka päivällä lämpeni ihan +6 C:een, oli tänään ehdottomasti oikea päivä korkata neulekausi tällä uudella kalsarikuosisella Cosin neuleella. Niin ruma, että siinä on jotakin viehättävää, ainakin omaan silmääni; tässä vaiheessa on kyllä hyvä kertoa sekin, että mielestäni bokseri on kaikista kaunein koirarotu :-)

Työpäiväni oli varsin raskas, ja näytin selvästi myös vanhalta ja väsyneeltä, sillä ensinnäkin näin sen ihan itse peilistä, ja sitten eräs varsin hienotunteinen kollegani myös kyseli, onko kaikki hyvin, kun en näytä ihan omalta itseltäni - kuten sanottua, hän on todella hienotunteinen. Eilinen humpsuttelu (vaikka olinkin ihan ihmisten ajoissa kotona, mutta too much prosecco is too much prosecco) vaati veronsa, ja kaiken lisäksi mies lähti kukonlaulun aikaan lentokentälle, enkä saanut heti unen päästä uudelleen kiinni joskus neljän aikaan aamuyöllä. Seuraavan kerran saa kyllä nukkua yönsä alakerran sohvalla ja hiipiä sieltä käsin ovesta ulos, sillä minä selkeästi tarvitsen kauneusuneni!

Työnkuvaani kuuluu kuunnella ja auttaa ratkaisemaan ihmisten (työ)ongelmia, hyväksyn sen - ja jopa nautinkin siitä, kun saamme asioita edistettyä pienista hankaluuksista huolimatta ja lopputulos tuntuu aina sitäkin hienommalta. Silti sellaiset päivät, jolloin kaikilla ovellani piipahtavilla on jotakin valitettavaa tai vähintäänkin hankala pulma ratkaistavana, ovat varsin raskaita (etenkin kun on nukkunut huonosti) ja tänään oli juuri sellainen päivä. Asiaa ei yhtään auttanut suoraan yläpuolellani jo ties monettako päivää jatkuva remontti, mistä aiheutuva pauke, jytke ja porausäänet ovat aivan järjettömän häiritseviä! Vielä kun soppaan lisää omasta pihasta omalla huolimattomuudella otetut pysäköintisakot, voi päivän toivottaa unholaan ja toivoa, että huominen ei olisi eilisensä kaltainen.